C'est bientôt la fin

Niin luki jättimäisessä kortissa jonka mun luokkalaiset oli tehny mulle, mukana jokaiselta pieni viesti. Sain myös käsispallon, johon oli kirjoitettu luokkalaisten nimiä. Käsisjengiltä sain pelipaidan, kavereilta rannekorun. Baptistelta ja Leanalta mm. viinipullon mun synttäreiks, ja sitä kautta opin että postista saa erikoispaketteja viinipullojen lähettämistä varten..only in France. 

Viimeisten parin viikon aikana oon hyvästellyt luokan, Lyonin, käsisjengin, parhaat kaverit, Baptisten ja Leanan ja Hugon, tässä järjestyksessä. Oon lukenut suomeksi että saisin taas siitäkin kielestä kiinni, oli ollut pieni tauko. Tein jäähyväisaterian host-äidille oman äidin reseptillä, tyhjensin ja siivosin huoneen host-äidillä. Oli jännää seistä oman huoneen ovella ja nähdä se taas sellasena kuin se oli syyskuussa kun saavuin.

 Tässä pari kuvaa pienistä päätösjuhlista jotka pidettiin luokan kanssa pari viikkoa sitten, tulee kyllä ikävä..

yöpymisvalmistelut

 
Huomenna mä lähen. 

Tänään on vuorossa huoneen siivous ja aterian valmistaminen host-isällä, kamat oon jo suunnilleen pakannut. Mullahan tää pakkausprosessi alko jo viikkoja sitten, kun aloin siirtää kamoja host-äidiltä host-isälle..laukku painaa siinä 23kg, eli lisäkiloista en luultavimmin joudu maksamaan !

On oikeesti tosi hämmentävää, että nyt täältä sitten pitää lähteä. Miten "joo, mulla on vielä neljä kuukautta" vaihtui "lähden kesäkuussa" josta taas "lähden 26. päivä" ja viimein "lähden ensi viikon torstaina", "lähden ylihuomenna". Mä en voi käsittää sitä, mutta niin mä vaan löysin itteni kirjottamasta jäähyväiskirjeitä melkein tyhjässä huoneessa, elämä pakattuna matkalaukkuun viimeisen 10 kuukauden ajalta. Ei sitä haluaisi uskoa. Musta on vähän masentavaa että rakentaa tänne elämää melkein vuoden ajan ja juuri kun kaikki on alkanut sujua ja elämästä alkaa nauttia, onkin lähdön aika. En vaan voi tajuta sitä kunnolla, että pian päivä, joka on käynyt mielessä joka päivä, koittaa ja nousen taas lentokoneeseen, kohteena Helsinki-Vantaa.

Tässä tällästä pientä avautumista..on tosi hämmentävää, kun on samaan aikaan innoissaan palaamassa kotiin ja haikea kaiken jättämisestä. Mutta niinku host-isä mulle sano, ikinä ei voi tietää minne elämä kuljettaa. Saattaahan olla että joku päivä perustan lääkärinvastaanoton Panamaan Hugon kanssa, ei sitä voi tietää :D

Tu vas me manquer Clara !

Huomenna siis host-äiti tulee hakemaan aamulla ja heittää mut asemalle, josta lähdetään muiden vaihtareiden kanssa yhteisvoimin junalla kohti Lyonia, josta otetaan toinen juna Pariisiin, josta taas otetaan yöjuna Berliiniin. Perjantaina siis herään Berliinissä ! Sieltä lähdetään kohti Werbellinseetä jossa YFU:n järjestämä neljän päivän YES-seminaari pidetään. Tulee varmasti olemaan huippua, meitä on noin 500 nuorta eri puolilta Eurooppaa..jännittää liikaa.

Tässä tällänen pieni päivitys fiiliksistä ennen lähtöä, tiistaina sitten suunnitelmissa on ottaa ruisleipä-, Oltermanni- ja maitoyliannostus ja mennä saunaan (se on muuten yksi asia jota ranskalaiset ei vaan voi käsittää, että jokaisella on oma sauna himassa). Tuun sitten taas kertomaan tunnelmia !

Kun on jäljellä 17 päivää lähtöön

Niin sitä vaan ollaan jo kesäkuussa..nyt kun mietin niin tää vaihto on mennyt hirveetä vauhtia, tuntuu että äsken vasta lähdin, ja nyt pakkauspaniikki on jo iskenyt. Lähetin tossa viime viikolla 18kg kamaa Suomeen (jossa oli siis kaikki talvikamat ja muuta mukavaa)..katse eksyy koko ajan silmäilemään vaatekaappia ja matkalaukkua, tunteet vaihtuu luottavaisuudesta ahdistukseen, ja taidan lähettää vielä jotain edeltä.

Vietin kuun alussa viikonlopun taas Johannan perheen kanssa, mentiin kattomaan sellasta Choranchen luolastoa parin tunnin ajomatkan päässä meiltä. Tässä kuvia reissulta:

"pääsy vesiputoukselle kielletty" ja kukas se siellä

Sisällä luolissa oli vaikea saada hyviä kuvia mutta tällasta siellä oli:

 

 Seuraavaksi käytiin kävelemässä parissa pienessä kylässä, kuten Johannan perheen kanssa kuuluu ;)

Yksi luostarikin tuli taas nähtyä..

 Paluumatkalla, kun olin taas jo aika lailla kuollut, pysähdyttiin paikassa jonka nimi on Le Palais idéal du Facteur Cheval eli suoraan käännettynä Postinkantaja Chevalin ihanteellinen palatsi. Kysessä on pikkukivistä rakennettu pieniä yksityiskohtia täynnä oleva palatsi, jonka tää postimies Cheval on aivan yksin rakentanut. Tarinan mukaan hän keräsi joka päivä pikkukiviä postinkantomatkalla ja iltaisin/öisin rakensi palatsiaan. Rakennuksen valmistumiseen meni 33 vuotta. Vaikuttava tarina ja yhtä vaikuttava palatsi ! Välillä en kyllä tajua mistä ihmiset saa ideansa..

 Viimeisten päivien kunniaksi koulussa järjestettiin pukeutumispäivä, mun luokka oli ottanut yhteiseksi teemakseen Nälkäpeli-leffoista tutun Capitolin muodin, niinpä sit vedin pinkit hansikkaat käteen, pinkit sukkikset jalkaan ja pistin meikkiä naamaan oikeen olan takaa.

Hugo elementissään turistina

Viikonloppuna käsisjengi piti yllätyksenä valmentajille kauden päättäjäiset. Päivällä mentiin yhdelle tytöistä syömään ja nauttimaan hyvästä säästä, mullekin kelpaisi talo omine kuntosaleineen ja uima-altaineen..eikä kylppäri jossa radio menee päälle valokatkaisimesta olis myöskään paha (ihan vaan vinkkinä äiti ja isi).

Mun yllätykseksi pelattiin myös mölkkyä (ranskalaisittain "mjolky") ! Ideaa selitettäessä mietin että pelihän on vähän niinku mölkky ja kun se otettiin esiin niin sehän se olikin. Toinen valmentajista valitsi mut heti joukkueeseensa kuullessaan että peli tulee Suomesta...

Ei ehitty pelata loppuun, koska iltapäivällä suunnattiin "sporttiaktiviteettiin" kuten ohjelmanumeroa valmentajille oli markkinoitu. Kyseessä oli trottinette, ideana laskea isoilla potkulaudan ja pyörän risteytyksillä alas viereisen vuoren rinnettä..tää juttu yllätti mut niinku se acrobranch-puisto ja Peaugresin zoo, oli tosi hauska iltapäivä ! Laskeutuminen vuorelta kesti parisen tuntia ja matkan varrelle oli välillä tosi haastaviakin metsäreittejä, mutta kaikki selviyty hengissä ja illalla sitten oli vielä yhteinen ateria.

Käsisjengiä tulee kyllä olemaan ikävä..oon sellanen että kaipaan joukkueurheilua, ja jos en ois voinut harrastaa edes käsistä täällä niin en tiiä mitä oisin tehnyt.

Nyt tänään meillä oli juhlapyhien takia vapaapäivä, oon lähinnä vaan yrittänyt sietää kuumuutta..

Huomenna koittaa viimeinen koulupäivä ja 17 päivän päästä lähtö !