Myös hobitit puhuvat ranskaa

Niin se joulukuukin on ohi ! Tuntuu että tapahtuu paljon kaikkee ja yritän vaan pysyä perässä, toisaalta arjen mukanahan tässä ollaan menty ja kohta mennään taas..ajattelin vähän koota joulukuuta että omatkin ajatukset selkenis :D

Kuun alussa mulla alko steppi liikassa, kerron siitä ehkä myöhemmin lisää, sanotaan vaan että se on paljon kivempaa ku hengenpelastus ! Liikkamaikka oli muuten kirjottanu mun ranskalaiseen Wilmaan että mun taidot on hengenpelastuksessa vaatimukset täyttävät, voitto. Ja myös että mulla oli osallistuva ja hyvä asenne koko uintijakson ajan (melkein nauroin ääneen tota lukiessa).

Sit mulle ja saksalaisvaihtari Julialle muodostui tavaks mennä perjantaisin koulun jälkeen kahville Annonayn keskustaan :) Vastaanotin myös koko joulukuun ajan paketteja, host-äiti päivitteli et kuinka paljon niitä oikeen tulee..kiitos kaikille jotka muistitte mua kirjeellä tai paketilla tai jopa kummallakin ♥

Julian kanssa lähdössä ulos yks ilta :)

 Kävin Lyonissa siellä valofestivaaleilla, skypetin kavereiden kanssa, kirjotin hissa-mantsan kokeessa ensimmäisestä maailmansodasta kolme tuntia (ja sain näin tehtyä puolet kokeesta, mantsaosuudesta en nimittäin tiennyt mitään) sekä tutustuin mun amerikkalaiseen host-äitiin ! Carol tuli tosiaan joulukuun puolivälissä tänne Ranskaan, suurimman osan ajasta hän asuu Houstonissa, jossa hänellä ja host-isällä on toinen koti. Host-isä oli sanonut jo etukäteen, että talossa tulis olemaan ihan eri tunnelma Carolin läsnäollessa, mutta yllätyin silti muutoksesta ! Koko talo koristeltiin joulua varten, musiikki soi ja pöydän ääressä istuikin kolmen hengen sijaan neljä. Maudin esimerkin huomioiden jääkaappi on myös koko ajan täynnä. Mut on nyt virallisesti otettu perheeseen: mulle opetettiin resepti jolla tehään maailman parhaita brownieseja. Carol lähtee jo viikon päästä takaisin Jenkkeihin ja palaa tänne taas kesäkuussa ennen mun lähtöä..

ravintolassa Carolin saavuttua

Osallistuin myös tän meiän alueen välisiin maastojuoksukisoihin, eli sain juosta sen saman 3,3km matkan kolmannen kerran..tällä kertaa ei kuitenkaan varsinaisesti ollu yksilösuoritus, vaan juoksin kuuden muun mun lukiossa olevan tytön kanssa joukkueena. Sijotuttiin kaiken kaikkiaan yhdessä niin hyvin, että mennään koko Ranskan välisiin kisoihin !! Mä en kyllä pääse juoksemaan sinne, olin nimittäin meiän joukkueen vika (heh) ja sinne kisoihin on vaan viis paikkaa..mut ei se mitään, sain silti kultamitalin, joka on kiva matkamuisto ;)

taas mentiin !

tollanen pokaaliki saatiin

Leivoin suklaacookieseja mun luokalle joululahjaks ja sain aplodit ku jaoin niitä :D Meil oli supervaikee matikan koe josta en tajunnu mitään (en kyllä kauheesti jaksanu lukeakaan..), näin vaihtarikavereita ja host-isä ja Carol järjesti retken vuorille, eli pääsin ihailemaan huikeita näköaloja ja rämpimään lumessa !

oli parempia ku miltä näytti vaikka itse sanonkin

näkymiä huipulta

eskimoilua uuden talvitakin kanssa

Viime viikon olin host-äidillä, ja jouluaatto vietettiin hänen parhaalla kaverillaan. Ollaan nähty paljon mun host-veljeä Baptistea ja hänen tyttöystäväänsä Leanaa, he oli meiän kanssa myös jouluaattona. Kaiken kaikkiaan mun joulu oli hyvin erilainen tänä vuonna, mun ilme tais vähän venähtää kun sain eteeni joulupöydässä hummeria (joka oli kyllä poikkeuksellista myös ranskalaisille). Jo pelkästään se että jouluna olin itse vieras oli outoa, koska Suomessa suku kokoontuu jouluisin aina meille. Mutta joulu ranskalaisittain oli oikeen kiva ! Ollaan kyllä syöty ihan liikaa..

host-äidin ottama kuva jouluaattona :)

ranskalainen rapu

Lisäks ollaan oltu pari kertaa leffassa, oon nyt nähny Hobitin kakkososan, joka oli tietty dubattu ranskaksi. Onneks oon lukenu sen kirjan, muuten oisin pudonnu kyydistä varmaan ekan repliikin jälkeen. Tässä kuussa luin yhden kirjan sekä ranskaksi että suomeksi, ja kaveri lainas mulle Nälkäpelin ykkösosan ranskaksi. Alotettu on, katotaan pääsenkö koskaan loppuun asti. Sit kävin kampaajalla ja värjäsin hiukset jopa erittäin onnistuneesti ! Mentiin takas vähän tummempaan sävyyn, jonka ne ihanat maanantaiaamut uima-altaassa huuhto pois. Ite huomaan eron, se on pääasia.

Neljäs kuukausi Ranskassa ja vuosi 2013 on nyt ohi, saa nähdä mitä ensi vuosi tuo tullessaan !

2014 please be awesome

Joulumieltä etsimässä

Tänään heräsin kovaan tuuleen. Makasin sängyssä mun huoneessa talon ylimmässä kerroksessa ja pelkäsin että kattotiilet lähtis lentoon mun yläpuolelta, siltä ainakin kuulosti. Näkymä ikkunasta paljasti, että vain taivas oli valkoinen, lumesta ei ollut tietoakaan. Ei kyllä ollut mun joulumielestäkään :D

Ne vaihtarit, joiden kanssa oon puhunut asiasta, on sanonu ettei joulu oikeen tunnu joululta tällä kertaa. Oon samaa mieltä, eikä mun tee mieli ajatella asiaa sen enempää, yritän pitää joulun vaan päivänä muiden joukossa. Sitä sanotaan, että just joulu ois vaikeeta aikaa vaihtarille, että sillon koti-ikävä iskis pahasti. Mut sellastahan se on joka päivä, muistot rakkaista ihmisistä saattaa alkaa välähdellä mielessä kun esim. kuuntelee jotain tiettyä biisiä. Joulu eroaa arjesta vaan siten että se on sitä yhdessäolon aikaa, jollon munkin perheellä on tietyt, samanlaisena vuodesta toiseen toistuvat perinteet, joita rakastan, ja se saa ikävöimään enemmän. Mut ens vuonna saan taas sen perinteisen suomalaisen joulun, tänä vuonna sitä on kiva juhlistaa yhdessä mun ranskalaisen perheen kanssa. Luvassa on monen monituista joulupäivällistä, taidan joutua dieetille ens vuoden alusta.

host-isän kuusi

ja host-äidin kuusi !

 Hyvää joulua ja onnellista uutta vuotta kaikille ! :)

All the little lights

Mä oon ottanu yheksi tän vaihtovuoden tavotteeksi yrittää tehä mahollimman paljon asioita, joita en oo ennen tehnyt tai joita en Suomessa pystyisi tekemään. Siihen tarjoutui tilaisuus viime viikonloppuna !

Lyonissa nimittäin vietetään joka vuosi sellasta neljä päivää kestävää valofestivaalia, jonka nimi on La fête des Lumières (Valojen juhla). Juhlan alkuperäinen tarkoitus on kunnioittaa Neitsyt Mariaa, joka paransi Lyonin rutosta keskiajalla, ja alunperin tää oli ihan Lyonin oma juttu: koko kaupunki oli valaistu kynttilöin joita ihmiset laittoivat ikkunoihin 8. joulukuuta. Viimesen vuosikymmenen aikana tästä on kuitenki tullut maailmanlaajuinen tapahtuma, ja joka vuosi Lyoniin tulee neljän päivän aikana n. 3-4 miljoonaa turistia ihailemaan erilaisia valotaideteoksia. Mä olin tänä vuonna yksi niistä neljästä miljoonasta !

Eli viime lauantaiaamuna otin suunnaksi Lyonin. Juna oli yllättäen 40 minuuttia myöhässä..kerroin tästä host-isälle ja heti tuli soitto perään että älä vaan lähde asemalta minnekään, koska se on huonoa aluetta..no sit juna oli saapuessaan niin täynnä että jouduin seisomaan (tosin ykkösluokan) käytävällä koko matkan kylki kyljessä toisten epäonnekkaiden kanssa. Onneks en kärsi matkapahoivoinnista :D Tää kaikki otti vähän päähän mutta fiilis parani kun pääsin perille, sain ostettua sen mun kaipaaman talvitakin ja tapasin Linnean :)

tää oli täyttä sattumaa Olivia ;)

Part Dieun ostoskeskuksesta

Mentiin siitä sitten Linnealle valmistautumaan iltaan, ja pian lähdettiin Linnean host-vanhempien kanssa keskustaan paikan päälle. Ilman heitä illasta ei ois tullu mitään, pitää olla lyonilainen että osaa mennä oikeisiin paikkoihin tossa tapahtumassa ! Käveltiin ihan reipas lenkki sen neljän viiden tunnin aikana, joka vietettiin ihaillen erilaisia valonäytöksiä ja erilaisin teemoin valaistuja katuja ja rakennuksia. Oli ihan uskomatonta, kaikki se mitä nähtiin korvas moninkertasesti pienen kivun jaloissa.Tästä pääsee Linnean postaukseen kyseisestä viikonlopusta, siellä lisää kuvia :)

Käytiin myös Lyonin joulumarkkinoilla, siellä oli varmaan sata pientä kojua joista pystyi ostamaan melkeen mitä vaan maan ja taivaan välillä..mulle tarttui illan aikana mukaan kuitenkin vaan lasillinen kuumaa viiniä, joka ei loppujen lopuksi maistunutkaan ihan samalta kuin glögi.

Olin kuullu useemmaltakin eri ihmiseltä että viikonloppuna Lyonissa tulisi olemaan ihan järkyttävä tungos, mutta sen tajus parhaiten vasta sitten kun tultiin sinne keskustaan ja alettiin kahlaamaan eteenpäin kaikkien muiden seassa. Useemmankin kerran luulin jääneeni porukasta ja jouduin etsimään tuttuja hahmoja ihmisten joukosta :D

saa jonkinlaisen käsityksen siitä ihmismäärästä..sekaan vaan !

Jäin Linnealle yöksi, ja sunnuntaina oli sitten tarkotus käydä kahvilla sen mun host-veljen tyttöystävän Leanan kanssa ennenku otin junan takasinpäin, mutta matkaan tuli pari mutkaa..oltiin nimittäin katottu bussiaikataulua väärin Linnean kanssa (moneskohan kerta ku mulle käy niin). Kun bussi saapui, todettiin ettei se olekaan se jolla pääsen suoraan ostoskeskukselle, jossa oli tarkotus tapaa Leana, ja pienen säädön jälkeen päädyin kuitenkin ottamaan sen bussin (.."tämä ei ole mikään taksi neitiseni"..). Stressitason käyrään tuli tosiaan pieni piikki kun kuulin Linnean huikkaavan poskisuudelmien jälkeen että mun täytyy vaihtaa bussia tai jotain. Puhelimessa selvitettyjen reittiohjeiden ja parin ohikulkijan neuvojen avulla päädyin keskustan metroaseman kautta sinne ostarille. Metron vaihtaminen oli ihan järkyttävää ihmismäärän takia..ku olin vaihtamassa metroa nii jäin ekalla yrittämällä vaunun ulkopuolelle, mä ja muutamat muut ei vaan yksinkertasesti mahduttu kyytiin. Parille onnettomalle kävi niin että laukku tai takki jäi oven väliin, mutta hätääntyneen riuhtomisen ansiosta näistäkin selvittiin. Seuraavaa metroa odottaessa olin päättänyt että tällä kertaa en jää ulkopuolelle ja kyynerpäätaktiikalla pääsin metroon. Olin tyytyväinen itteeni niin kauan kunnes tajusin että munhan pitäis päästä uloskin..tässä vaiheessa oli jo varmaa, että myöhästyisin junasta. Ostoskeskukselle päästyäni ja Leanan löydettyäni olin jo ihan puhki kaikesta juoksemisesta ja tönimisestä, mutta Starbucksin latte elvytti mut ja pian pitikin jo kiiruhtaa asemalle. Pääsin oikeaan junaan, host-isä haki mut asemalta ja kotiin päästyäni huokaisin helpotuksesta. Loppu hyvin kaikki hyvin :)

Lahjapaperirullia

Ensimmäinen joulukuuta ! Täällä alkaa olla aika viileetä, viimesen viikon aikana ilmaus "on kylmä" on kuultu liian monta kertaa..yks aamu host-isä ilmotti että asteita on -6 ! Sinnittelen vielä viikon nahkatakilla, sit pääsen luultavasti ostamaan paksumman version. Oon saanu kuulla kommentteja siitä miten suomalaisena mun pitäis sietää kylmyyttä paremmin..pystyn ehkä tottumaan nopeammin, mut ei se tarkota etteikö suomalaisillakin ois kylmä ! Ku tuun koulusta nii laitan lämmityksen päälle mun huoneeseen ja mulla onki välillä aika trooppiset olosuhteet.

valkoset kohdat on lunta !

se ainoa oikea avattiin tänään

 Mulla oli ennen syyslomaa eli reilu kuukaus sitte sellanen juoksutesti koulussa, ja ku sijotuin siinä ihan hyvin niin maikka ehdotti että voisin osallistua alueelliseen kilpailuun. Niinpä mä sitte juoksin sen saman matkan uudestaan keskiviikkona, alko kyllä vähän kaduttaa että suostuin ku tajusin että on hieman kylmempää ku viime kerralla.. En tuntenu mun kasvoja tai käsiä, pelkästään pistelyn jaloissa ja keuhkoissa, mutta sain tehtyä paremman ajan ku viimeks ja olin tyytyväinen lopputulokseen, olin kymmenes 27 osallistujasta. Täällä muuten urheilun merkitys mulle on korostunu entisestään, jos en tee mitään muutamaan päivään nii saatan olla ihan maassa :D

 

 

Nyt viikonloppuna mun host-veli tuli uusiseelantilaisen tyttöystävänsä kanssa taas käymään meillä (asuvat Lyonissa) ja tällä kertaa mukana oli myös tän tyttöystävän perhe, joka oli tullu katsomaan millasta Euroopassa on. Syötiin hyvää ruokaa (ja paljon), eli oli oikeen mukavaa ;)

Oma perhe on ollu nyt myös paljon mielessä, koska oon valmistellu joululahjoja lähetettäväks Suomeen. Muistin taas että kuulun maailman huonoimpiin lahjojen paketoijiin..te jotka löydätte jouluna kuusen alta vähän mielenkiintosemman näkösen paketin, muistakaa että ajatus on tärkein. Ens viikolla ois tarkotus vihdoinkin toteuttaa suuri lähetysoperaatio, toivottavasti paketit löytää tiensä perille !

Breathing in snowflakes

Saatiin täällä "kunnolla" lunta tällä viikolla ! Sillon bussit ei kulje ja siks en mennyt torstaina enkä perjantaina kouluun. Myöhemmin selvis että monet oli kuitenki menny lumesta huolimatta..noh mä nautiskelin pitemmästä viikonlopusta ja tein kääretorttua :D

näkymät mun ikkunoista torstaiaamuna

totuus on että toi kaikki suli iltapäivään mennessä

 Kohta mulla on kolme kuukautta takana täällä. Yleinen käsitys on, että sillon kieli alkaa jo sujua hyvin, kavereita löytyy ja kaikki on helpompaa. Kun mietin ekoja viikkoja tai ekaa kuukautta ja vertaan nykyiseen nii sujuuhan kaikki jo huimasti paremmin. Koulusta löytyy ihmisiä joille jutella ja joiden kanssa syödä, vaikkei sellasia kavereita joiden kanssa viettäisin vapaa-ajalla aikaa vielä oikeen oo vaihtareiden lisäksi. Sen perusteella, mitä oon muiden vaihtareiden kanssa puhunu, niin useimmilla on vähän vaikeempi vaihe nyt. Täällä ollaan oltu jo aika pitkään, mutta vielä on parhaimmat osat kokematta. Monilla on kova koti-ikävä, ja pelätty joulu lähestyy. Vaikka on niitäkin päiviä, jollon multa kysytään että oonko ihan varmasti kunnossa, niin kaiken kaikkiaan oon tyytyväinen. Tajusin ekan kuukauden jälkeen kuinka paljon oma asenne vaikuttaa siihen, miltä elämä täällä tuntuu (tästä huolimatta välillä huono viikko on huono viikko ja siinä se). Viikon aikana mieliala voi vaihdella laidasta laitaan, ja välillä todella huonosti alkanut päivä voi parantua loppua kohden.

musta tulee vielä hyvä tanssija

Se, mikä mua on piristäny loman jälkeen, on että oon huomannu taas kehitystä mun ranskassa :) Sain kolmena päivänä peräkkäin kehuja mun kehittymisestä eri ihmisiltä, ja se anto tosi paljon lisää varmuutta (ja pelasti mun huonon päivän). Mun on jo jopa helpompi puhua puhelimessa, mikä aluks oli täysin mahdotonta !! Yks päivä mulla oli jääny sellanen tärkeä paperi host-isälle jota sit ohjeistin puhelimessa etsimään mun huoneesta, ja kun paperi löyty nii mulla oli ihan voittajafiilis (täällä oppii nauttimaan pienistä asioista, ku palaan Suomeen nii oon varmaan ihan ekstaasissa koko ajan). Ja katon ranskaksi leffoja ranskalaisten tekstitysten kanssa ja ymmärrän vaivattomasti. Kehitystä tapahtuu varmaan vähän joka päivä, vaikkei siltä tuntuis, ja välillä sit tajuaa että on menty eteenpäin. On ihan uskomaton tunne, kun huomaa miten ymmärtää enemmän ja enemmän, miten yhtäkkiä tajuaa uusia asioita ja huomaa sen itse. Puhuminen on jo helpompaa, mut joudun edelleen tekemään aivotyötä jos haluun selittää jotain hankalampaa. Mun aksentti vaatii ilmeisesti vähän totuttelua, koska oon huomannut että välillä jos puhun jollekin uudelle ihmiselle tai tyypille joka ei oo tottunu vaihtariranskaan (eli siihen että pitää joskus ite päätellä mitä toinen tarkottaa) nii ne on aluksi vähän ihmeissään. Esim. jos luokassa selittää jotain vierustoverille nii on hauskaa huomata miten tää henkilö saattaa pysähtyä kokonaan, kumartua muhun päin ja keskittyä siihen mitä sanon. Toisinaan on kyllä päiviä jollon pää on vaan ihan sekasin eikä puhumisesta tuu yhtään mitään. Oon huomannu että mun englanti on alkanu heiketä, unohdan sanoja ja yritän ujuttaa ranskan kielioppia ja lauserakenteita puheeseen niin ettei tulos oo kovin looginen. Jokanen vaihtari jolta oon kysyny on sanonu että oma kieli alkaa muuttua myös hankalammaksi..yks päivä ku olin puhunu kaverin kanssa Skypessä nii kommentti oli että "aluks sun puhe oli vähän hidasta"..joudun vähän ettimään sanoja, mut ehkä se on ihan hyvä (läksiäislahjaksi saatu suomen kirja maahanmuuttajille saattaa tulla tarpeeseen). Kaiken tän tulos on vaan se ettei pysty ilmasemaan itteään kunnolla millään kielellä....joka tapauksessa oon alkanut uskoa että ens kesänä puhun sujuvasti ranskaa :D

pääsin taas tapaamaan Linneaa :)

ja kuvat on Linnealta ! oma kamera jäi himaan..

Keskiviikkona kävin tosiaan Lyonissa, sain tehtyä lisää joululahjashoppailua ja enää täytyy selviytyä pakettien lähettämisestä Suomeen. Ja tänään matkataan taas host-isälle :) Oon tullu siihen tulokseen että jos en koskaan pääse lääkikseen nii musta tulis hyvä muuttoavustaja tai se tyyppi joka raahaa hotelleissa matkalaukkuja. Työmahdollisuuksia ois tietysti myös lentokentällä, voisin heitellä matkatavaroita siihen kärryyn jolla ne tuodaan lentokoneeseen. Ja huomenna taitaa viimeinkin olla viimenen uintikerta !! Itse asiassa sen piti olla jo viime maanantaina, mutta jostain tuntemattomasta syystä maikka päätti että mennäänpä vielä kerran. Mä kyllä pahoin pelkään, että tänä yönä sataa niin paljon lunta etten huomennakaan pääse kouluun.

Kolme kertaa päivässä pitää nälän loitolla (?!)

Näin ainakin ranskalaiset ajattelee ! Host-äiti naureskelee mulle koska oon kuulemma aina nälkänen..nojoo myönnetään että ruoka-ajat on mun lempiaikoja päivästä xD Tää siks että ruoka on tosi hyvää, aina (okei perjantaina söin koulus jonkun aika mielenkiintosen sienicrepin mut unohdetaan se) ja ruokailuvälit on aika pitkät. Ja onhan ruoka yks syy miks valitsin Ranskan kohdemaaks :D

Ennen vaihtoon lähtemistä kuvittelin kasvavalla pelolla miten croissanttivuoret ja nutellapurkit alkais näkyä parin kuukauden ranskailun jälkeen. Onneks sain kuitenkin huomata että mun host-vanhemmat laittaa hyvää ruokaa käyttäen paljon kasviksia. Perheissä ei syödä karkkia, keksejä tai jäätelöä, eli ei tuu kiusausta ottaa mitään (toisaalta jos pyytäisin niin eiköhän niitä ostettais). Ruoka tehdään alusta alkaen itse, eineksiä ei oikeestaan käytetä. Host-äidillä ei taida edes olla mikroa..
Mulla on edelleenkin vaikeuksia ton kolmen aterian päivärytmin kanssa, vaikka yrittäisin tankata kunnolla sillon ku ruokaa on tarjolla, ja usein otan vähän jotain välipalaa iltapäivisin tai ku oon tullu koulusta. Mun onneks kummassakin perheessä se on sallittua, toisinku joidenkin muiden vaihtareiden perheissä..ja nii skypessäki saan puhua niin paljon ku haluan :D
Mut täällä tosiaan syödään harvemmin, aamupalan jälkeen lounas on klo 12 koulussa (ja 13 kotona viikonloppusin ja keskiviikkosin) ja illallinen siinä klo 19-20 aikoihin. Ateria koostuu kuitenkin useemmasta osasta, jotka syödään erikseen (esim. ensin syödään salaattia, sit kalaa ja sen jälkeen perunaa, sit juustoja tai jälkkäriä, ja esim. mäkissä ensin syödään ranskalaiset ja sit hampurilainen), mitä ihmettelin aluksi.

aamupala host-äidillä..

ja host-isällä :D

Lounastauon alkaessa tuntuu ku ois joku kansainvaellus. Koulun ruokalaan on kaks jonoa, niille joilla on syömiseen vaan yks tunti on  prioritaire- eli etuoikeuskortti (lyhyemmin ne on prioja) ja oma jono ennen meitä epäonnisia joilla on kaks tuntia. Usein pääsee kyllä ohittaa jos kaverilla on prio-kortti.
Ruokalassa on kolme linjastoa, jotka oon asettanu epäterveysjärjestykseen. On "kala-linjasto", josta saa terveellistä ruokaa, samantyyppistä ku meiän kouluruoka Suomessa (mut parempaa). Tää on ehdottomasti mun suosikkilinjasto, ainoo ongelma on se että suurin osa mun koululaisista on samaa mieltä ja sinne on aina kauhee tungos. Joskus jonotetaan jopa puol tuntia..
Pasta-linjastolta saa yllätys yllätys pastaa, ja viimeseltä linjastolta pizzaa tai ranskalaisia millon minkäkin rasvassa upotetun herkun kanssa. Näillä linjastoilla jono on huomattavasti nopeempi ja siks pienessä kiireessä tai suuressa nälässä otan pastaa tai pizzaa (mut tietysti aina haikaillen sinne kala-linjastolle). Ruokaa ei oteta itse, vaan sanotaan mitä haluaa ja "keittäjä" annostelee.
Täällä pystyy ottaa alkuruuan, joka on salaattia, pala kinkkupiirakkaa tms. ja jälkkärin (kakkua, suklaamoussea, hedelmäsalaattia, jogurttia......) pääruuan lisäksi. Pitää kuitenkin olla tarkkana, koska kaikki maksetaan itse kortilla, jonne ladataan rahaa. Kun tarjotin on lastattu mennään kassalle, maksetaan ja aletaan ettiä pöytää. Kuitissa jonka saa on kortilla jäljellä oleva saldo, ja sitä sit tarkkaillaan. Yleensä mun lounas maksaa siinä 4-5 euroa, saan sillä pääruuan ja jogurtin/jonkun jälkkärin. Patonki on muuten kuitenki ilmaista !

nolotti lievästi näiden kuvien ottaminen

toivon ettei kukaan huomannu

jälkkäri yhtenä päivänä (hienostunut omenapiltti)

 Lisäksi koulussa on kaks sellasta kahvilatyyppistä paikkaa, josta voi ostaa paninin, patongin, pastasalaatin tai tällästä ja jälkkäreitä löytyy cookieseista ja brownieseista jogurttiin. (Yks päivä tällä viikolla yritin ostaa hedelmäkompottia ja päädyin saamaan vohvelin, älkää kysykö miten. Katoin vaan suu auki ku se vohveli sujautettiin mun eväspussiin, mut en viittiny alkaa hieromaan sitä asiaa, koska oisin junannu kaikki jonossaolijat mun takana. Ja mä ku jo ajattelin että mun ranska ois parantunu..mut kyl se vohveli oli sentään ihan hyvää.)

Me syödään ulkona aina välillä viikonloppusin tai joskus kun host-isän ateria-idea on feilannu. Lähikylissä on pieniä ravintoloita, joihin ajaa n. 10-15 minuuttia. Ja alkusyksystä käytiin kavereiden kanssa lounastauolla usein siellä Annonayn keskustassa syömässä, mut nykyään harvemmin, on sen verran kylmä ja kukaan ei jaksa kävellä sinne..

host-äiti, Maud ja Maudin paras kaveri Maëva :)

 Sit meillä on Suomessa sellanen Dolce Gusto-kahvikone, joka on mulla päivittäisessä käytössä. Ennen lähtöä join jäähyväiskahvit ja pohdiskelin että miten tuun pärjää vuoden ilman sitä konetta..sit ensimmäinen asia jonka näin ku tulin host-äidin keittiöön ekan kerran oli se samainen laite !! Voi sitä riemua..täällä tosin me juodaan laten sijaan espressoa. Vaikeempina aamuina (eli maanantaisin ennen uintia) valmistaudun henkisesti juomalla espresso intensoa. Nykyään huuhdon aamusin vitamiinitabletin alas kahvilla ja toivon että se vähän piristäis..klo 7 herätykset Suomessa tulee olemaan todellista luksusta ! Vitamiineja syön koska multa lähtee hirveesti hiuksia (host-isän mukaan se johtuu stressistä, host-äidin mukaan syksystä)  ja ku olin tyhjentäny suihkun viemäristä puolet mun hiuksista nii ajattelin ettei kaljuuntuminen kuulunu tän vuoden suunnitelmiin. Onneks host-äiti on apteekkari ja tietää näistä asioista paljon. Aamusin multa kysellään että "ootko ottanu vitamiinis"..

vielä on tukkaa jäljellä !

Kouluelämää

Maanantaina siis palattiin takas kouluun..toisaalta oisin voinu lomailla vielä vähän, toisaalta koulussa näkee kaikkii taas ja on enemmän tekemistä. Ajattelin nyt kertoilla vähän koulusta täällä :)

Eli mun koulu, Lycée Saint-Denis, on Ranskan parhaimpia lukioita, taitaa olla kolmen parhaan joukossa jonkun asteikon mukaan..jotkut oppilaat asuu jopa 30 kilometrin päässä koulusta, ja tälläsii tapauksia varten on asuntola. Siellä asuu vähän yli 100 oppilasta, jotka palaa viikonloppusin kotiin. Ekoina viikkoina olin tosi hämmentyny ku maanantaisin ja perjantaisin kauheet määrät porukkaa tuli vastaan matkalaukkujen kanssa..
Koulu on Annonayssa, kaupungissa jonne ajaa kummastaki kodista n. 20-30 minuuttia. Se on tosi iso ja koostuu useemmasta rakennuksesta: mun vuositasolle eli premièrelle, terminaleille eli abeille, kirjastolle/auditoriolle, ruokalalle ja liikunnalle on omat rakennukset. Lisäks on vielä salaperänen accueil- eli vastaanottorakennus ja joku toinen rakennus jonka käyttötarkotuksesta en oo ihan varma. Sit samassa rakennuksessa jossa mä oon on vielä esikoulu. Mut maanantaina palasin siis tänne:

mun rakennus

jossa on kans kirkko

 En ekan kuukauden aikana ees erityisemmin miettiny mitä varten meillä on kirkko, mut sit host-isä mainitsi sivumennen että meiän lukiohan on katolinen yksityiskoulu..sit tajusin et onhan koulus yks nunnaopettaja, joka hiihtää ympäriinsä risti kaulassa. Kaikki selkeni :D 

kirjasto + auditorio

Tuolla tulee vietettyy aika paljon aikaa, esim. perjantaisin yleensä kaks tuntia kun ootan bussia koulun jälkeen. Tää kuva on otettu selkä mun rakennukseen päin. Tos rakennuksessa on kolme kerrosta, ylin kerros on kai opettajien, sit on kirjasto ja alimassa on auditorio, jossa pidetään DS. Auditoriossa jokasella on oma paikka, siellä on yhteensä tilaa n. 300 hengelle. Mun paikka on onneks ikkunan vieressä, ku oon tehny sen minkä pystyn kokeessa nii voin katella ulos.. 

 

terminalen rakennus jossa Maudkin siis on :) ja oikeella pilkistää liikkasali

Nää kuvat on vähän hämääviä, koska oon ottanu ne silleen ettei ulkona oo ketään. Välitunneilla piha on täynnä väkee ja ennen koetta varsinkin kirjaston edusta kuhisee. Koulun tilat on vähän ankeita verrattuna mun Suomen lukioon mutta muuten oon tyytyväinen :D Ja jokasella luokalla on siis oma luokkahuone, jossa kaikki tunnit pidetään. Lisäks jokasella (joka sen on hankkinu) on lokero (johon piti ite ostaa lukko), mun loksa on onneks ihan oman luokan viereisellä käytävällä.

Epätarkka kuva koulun alueesta, iso punakattonen on mun rakennus. Toi kuva on sellasen vihon kannessa, missä on yleistä tietoo ja rangaistuslappuja joita pitää täytättää jos vaikka sattuu olemaan myöhässä tunnilta tai käyttää kännykkää koulupäivän aikana (niin et se huomataan).

Täs vielä pari kuvaa Annonaysta, otettu joku kuukaus sitte jollon aurinkoo vielä riitti. Ei mikään kaunis kaupunki mut saa käsityksen siitä missä liikun.

keskusaukion tyyppinen paikka jossa käydään joskus kahvilla

Tost viimesestä kuvasta näkyy hyvin se mikä on Annonayn huono puoli..meiän koulu on periaatteessa mäen päällä, joten jos halutaan mennä alas "kaupunkiin" niin sitä pitää oikeesti haluta, koska ku on syöny tai käyny kaupassa tai jotain nii pitää kiivetä järkyttävät ylämäet takas koululle.

Alkusyksystä host-isä sano mulle että Annonayssa pitää olla varovainen, koska siellä on ihmisiä, jotka saattaa aiheuttaa ongelmia. Olin sillee haha juujuu. Sit yks päivä mun kaverin kännykkä varastettiin kirjaimellisesti kädestä keskellä kirkasta päivää ku oltiin menossa leffaan, ja toissapäivänä Maud kerto että Annonayssa oli raiskattu kaks tyttöö..nykyään otan varotukset vähän vakavammin.

Eka kouluviikko suju hyvin, selvitettiin mun matikan opettajan kanssa miten mun superlaskimella lasketaan tilastoja, mulla oli opo-tyylinen tapaaminen mun luokanvalvojan kanssa (mun täytyy kuulemma työskennellä viikonloppuaamusin, unta ei tarvii niin paljoo) ja saatiin läksyks kirjottaa rakkauskirje ens torstaiks. Tästä läksystä en pysty luistamaan, koska jokasen täytyy lukee omansa luokalle..Tääl on muute silleen, että jokasen täytyy ostaa kirjat jotka pitää lukee äikkää varten. Mun onneks ne kaks kirjaa jotka täytyy lukea ennen joulua on vaan n. 200 sivusia kummatki !

Clara ja Mélanie mun luokalta :)

Ja yleisesti menee kanssa hyvin, oon löytäny käsiksessä mun pelipaikan ja ostin myös pallon että voin treenailla korista ittekseni. Huominen on vielä vapaa, koska ranskalaiset juhlii vuoden 1918 aselepoa. Mun puolesta voitais juhlia sitä Suomessaki ylimääräsellä vapaapäivällä :D