Breathing in snowflakes

Saatiin täällä "kunnolla" lunta tällä viikolla ! Sillon bussit ei kulje ja siks en mennyt torstaina enkä perjantaina kouluun. Myöhemmin selvis että monet oli kuitenki menny lumesta huolimatta..noh mä nautiskelin pitemmästä viikonlopusta ja tein kääretorttua :D

näkymät mun ikkunoista torstaiaamuna

totuus on että toi kaikki suli iltapäivään mennessä

 Kohta mulla on kolme kuukautta takana täällä. Yleinen käsitys on, että sillon kieli alkaa jo sujua hyvin, kavereita löytyy ja kaikki on helpompaa. Kun mietin ekoja viikkoja tai ekaa kuukautta ja vertaan nykyiseen nii sujuuhan kaikki jo huimasti paremmin. Koulusta löytyy ihmisiä joille jutella ja joiden kanssa syödä, vaikkei sellasia kavereita joiden kanssa viettäisin vapaa-ajalla aikaa vielä oikeen oo vaihtareiden lisäksi. Sen perusteella, mitä oon muiden vaihtareiden kanssa puhunu, niin useimmilla on vähän vaikeempi vaihe nyt. Täällä ollaan oltu jo aika pitkään, mutta vielä on parhaimmat osat kokematta. Monilla on kova koti-ikävä, ja pelätty joulu lähestyy. Vaikka on niitäkin päiviä, jollon multa kysytään että oonko ihan varmasti kunnossa, niin kaiken kaikkiaan oon tyytyväinen. Tajusin ekan kuukauden jälkeen kuinka paljon oma asenne vaikuttaa siihen, miltä elämä täällä tuntuu (tästä huolimatta välillä huono viikko on huono viikko ja siinä se). Viikon aikana mieliala voi vaihdella laidasta laitaan, ja välillä todella huonosti alkanut päivä voi parantua loppua kohden.

musta tulee vielä hyvä tanssija

Se, mikä mua on piristäny loman jälkeen, on että oon huomannu taas kehitystä mun ranskassa :) Sain kolmena päivänä peräkkäin kehuja mun kehittymisestä eri ihmisiltä, ja se anto tosi paljon lisää varmuutta (ja pelasti mun huonon päivän). Mun on jo jopa helpompi puhua puhelimessa, mikä aluks oli täysin mahdotonta !! Yks päivä mulla oli jääny sellanen tärkeä paperi host-isälle jota sit ohjeistin puhelimessa etsimään mun huoneesta, ja kun paperi löyty nii mulla oli ihan voittajafiilis (täällä oppii nauttimaan pienistä asioista, ku palaan Suomeen nii oon varmaan ihan ekstaasissa koko ajan). Ja katon ranskaksi leffoja ranskalaisten tekstitysten kanssa ja ymmärrän vaivattomasti. Kehitystä tapahtuu varmaan vähän joka päivä, vaikkei siltä tuntuis, ja välillä sit tajuaa että on menty eteenpäin. On ihan uskomaton tunne, kun huomaa miten ymmärtää enemmän ja enemmän, miten yhtäkkiä tajuaa uusia asioita ja huomaa sen itse. Puhuminen on jo helpompaa, mut joudun edelleen tekemään aivotyötä jos haluun selittää jotain hankalampaa. Mun aksentti vaatii ilmeisesti vähän totuttelua, koska oon huomannut että välillä jos puhun jollekin uudelle ihmiselle tai tyypille joka ei oo tottunu vaihtariranskaan (eli siihen että pitää joskus ite päätellä mitä toinen tarkottaa) nii ne on aluksi vähän ihmeissään. Esim. jos luokassa selittää jotain vierustoverille nii on hauskaa huomata miten tää henkilö saattaa pysähtyä kokonaan, kumartua muhun päin ja keskittyä siihen mitä sanon. Toisinaan on kyllä päiviä jollon pää on vaan ihan sekasin eikä puhumisesta tuu yhtään mitään. Oon huomannu että mun englanti on alkanu heiketä, unohdan sanoja ja yritän ujuttaa ranskan kielioppia ja lauserakenteita puheeseen niin ettei tulos oo kovin looginen. Jokanen vaihtari jolta oon kysyny on sanonu että oma kieli alkaa muuttua myös hankalammaksi..yks päivä ku olin puhunu kaverin kanssa Skypessä nii kommentti oli että "aluks sun puhe oli vähän hidasta"..joudun vähän ettimään sanoja, mut ehkä se on ihan hyvä (läksiäislahjaksi saatu suomen kirja maahanmuuttajille saattaa tulla tarpeeseen). Kaiken tän tulos on vaan se ettei pysty ilmasemaan itteään kunnolla millään kielellä....joka tapauksessa oon alkanut uskoa että ens kesänä puhun sujuvasti ranskaa :D

pääsin taas tapaamaan Linneaa :)

ja kuvat on Linnealta ! oma kamera jäi himaan..

Keskiviikkona kävin tosiaan Lyonissa, sain tehtyä lisää joululahjashoppailua ja enää täytyy selviytyä pakettien lähettämisestä Suomeen. Ja tänään matkataan taas host-isälle :) Oon tullu siihen tulokseen että jos en koskaan pääse lääkikseen nii musta tulis hyvä muuttoavustaja tai se tyyppi joka raahaa hotelleissa matkalaukkuja. Työmahdollisuuksia ois tietysti myös lentokentällä, voisin heitellä matkatavaroita siihen kärryyn jolla ne tuodaan lentokoneeseen. Ja huomenna taitaa viimeinkin olla viimenen uintikerta !! Itse asiassa sen piti olla jo viime maanantaina, mutta jostain tuntemattomasta syystä maikka päätti että mennäänpä vielä kerran. Mä kyllä pahoin pelkään, että tänä yönä sataa niin paljon lunta etten huomennakaan pääse kouluun.