Breathing in snowflakes

Saatiin täällä "kunnolla" lunta tällä viikolla ! Sillon bussit ei kulje ja siks en mennyt torstaina enkä perjantaina kouluun. Myöhemmin selvis että monet oli kuitenki menny lumesta huolimatta..noh mä nautiskelin pitemmästä viikonlopusta ja tein kääretorttua :D

näkymät mun ikkunoista torstaiaamuna

totuus on että toi kaikki suli iltapäivään mennessä

 Kohta mulla on kolme kuukautta takana täällä. Yleinen käsitys on, että sillon kieli alkaa jo sujua hyvin, kavereita löytyy ja kaikki on helpompaa. Kun mietin ekoja viikkoja tai ekaa kuukautta ja vertaan nykyiseen nii sujuuhan kaikki jo huimasti paremmin. Koulusta löytyy ihmisiä joille jutella ja joiden kanssa syödä, vaikkei sellasia kavereita joiden kanssa viettäisin vapaa-ajalla aikaa vielä oikeen oo vaihtareiden lisäksi. Sen perusteella, mitä oon muiden vaihtareiden kanssa puhunu, niin useimmilla on vähän vaikeempi vaihe nyt. Täällä ollaan oltu jo aika pitkään, mutta vielä on parhaimmat osat kokematta. Monilla on kova koti-ikävä, ja pelätty joulu lähestyy. Vaikka on niitäkin päiviä, jollon multa kysytään että oonko ihan varmasti kunnossa, niin kaiken kaikkiaan oon tyytyväinen. Tajusin ekan kuukauden jälkeen kuinka paljon oma asenne vaikuttaa siihen, miltä elämä täällä tuntuu (tästä huolimatta välillä huono viikko on huono viikko ja siinä se). Viikon aikana mieliala voi vaihdella laidasta laitaan, ja välillä todella huonosti alkanut päivä voi parantua loppua kohden.

musta tulee vielä hyvä tanssija

Se, mikä mua on piristäny loman jälkeen, on että oon huomannu taas kehitystä mun ranskassa :) Sain kolmena päivänä peräkkäin kehuja mun kehittymisestä eri ihmisiltä, ja se anto tosi paljon lisää varmuutta (ja pelasti mun huonon päivän). Mun on jo jopa helpompi puhua puhelimessa, mikä aluks oli täysin mahdotonta !! Yks päivä mulla oli jääny sellanen tärkeä paperi host-isälle jota sit ohjeistin puhelimessa etsimään mun huoneesta, ja kun paperi löyty nii mulla oli ihan voittajafiilis (täällä oppii nauttimaan pienistä asioista, ku palaan Suomeen nii oon varmaan ihan ekstaasissa koko ajan). Ja katon ranskaksi leffoja ranskalaisten tekstitysten kanssa ja ymmärrän vaivattomasti. Kehitystä tapahtuu varmaan vähän joka päivä, vaikkei siltä tuntuis, ja välillä sit tajuaa että on menty eteenpäin. On ihan uskomaton tunne, kun huomaa miten ymmärtää enemmän ja enemmän, miten yhtäkkiä tajuaa uusia asioita ja huomaa sen itse. Puhuminen on jo helpompaa, mut joudun edelleen tekemään aivotyötä jos haluun selittää jotain hankalampaa. Mun aksentti vaatii ilmeisesti vähän totuttelua, koska oon huomannut että välillä jos puhun jollekin uudelle ihmiselle tai tyypille joka ei oo tottunu vaihtariranskaan (eli siihen että pitää joskus ite päätellä mitä toinen tarkottaa) nii ne on aluksi vähän ihmeissään. Esim. jos luokassa selittää jotain vierustoverille nii on hauskaa huomata miten tää henkilö saattaa pysähtyä kokonaan, kumartua muhun päin ja keskittyä siihen mitä sanon. Toisinaan on kyllä päiviä jollon pää on vaan ihan sekasin eikä puhumisesta tuu yhtään mitään. Oon huomannu että mun englanti on alkanu heiketä, unohdan sanoja ja yritän ujuttaa ranskan kielioppia ja lauserakenteita puheeseen niin ettei tulos oo kovin looginen. Jokanen vaihtari jolta oon kysyny on sanonu että oma kieli alkaa muuttua myös hankalammaksi..yks päivä ku olin puhunu kaverin kanssa Skypessä nii kommentti oli että "aluks sun puhe oli vähän hidasta"..joudun vähän ettimään sanoja, mut ehkä se on ihan hyvä (läksiäislahjaksi saatu suomen kirja maahanmuuttajille saattaa tulla tarpeeseen). Kaiken tän tulos on vaan se ettei pysty ilmasemaan itteään kunnolla millään kielellä....joka tapauksessa oon alkanut uskoa että ens kesänä puhun sujuvasti ranskaa :D

pääsin taas tapaamaan Linneaa :)

ja kuvat on Linnealta ! oma kamera jäi himaan..

Keskiviikkona kävin tosiaan Lyonissa, sain tehtyä lisää joululahjashoppailua ja enää täytyy selviytyä pakettien lähettämisestä Suomeen. Ja tänään matkataan taas host-isälle :) Oon tullu siihen tulokseen että jos en koskaan pääse lääkikseen nii musta tulis hyvä muuttoavustaja tai se tyyppi joka raahaa hotelleissa matkalaukkuja. Työmahdollisuuksia ois tietysti myös lentokentällä, voisin heitellä matkatavaroita siihen kärryyn jolla ne tuodaan lentokoneeseen. Ja huomenna taitaa viimeinkin olla viimenen uintikerta !! Itse asiassa sen piti olla jo viime maanantaina, mutta jostain tuntemattomasta syystä maikka päätti että mennäänpä vielä kerran. Mä kyllä pahoin pelkään, että tänä yönä sataa niin paljon lunta etten huomennakaan pääse kouluun.

Kolme kertaa päivässä pitää nälän loitolla (?!)

Näin ainakin ranskalaiset ajattelee ! Host-äiti naureskelee mulle koska oon kuulemma aina nälkänen..nojoo myönnetään että ruoka-ajat on mun lempiaikoja päivästä xD Tää siks että ruoka on tosi hyvää, aina (okei perjantaina söin koulus jonkun aika mielenkiintosen sienicrepin mut unohdetaan se) ja ruokailuvälit on aika pitkät. Ja onhan ruoka yks syy miks valitsin Ranskan kohdemaaks :D

Ennen vaihtoon lähtemistä kuvittelin kasvavalla pelolla miten croissanttivuoret ja nutellapurkit alkais näkyä parin kuukauden ranskailun jälkeen. Onneks sain kuitenkin huomata että mun host-vanhemmat laittaa hyvää ruokaa käyttäen paljon kasviksia. Perheissä ei syödä karkkia, keksejä tai jäätelöä, eli ei tuu kiusausta ottaa mitään (toisaalta jos pyytäisin niin eiköhän niitä ostettais). Ruoka tehdään alusta alkaen itse, eineksiä ei oikeestaan käytetä. Host-äidillä ei taida edes olla mikroa..
Mulla on edelleenkin vaikeuksia ton kolmen aterian päivärytmin kanssa, vaikka yrittäisin tankata kunnolla sillon ku ruokaa on tarjolla, ja usein otan vähän jotain välipalaa iltapäivisin tai ku oon tullu koulusta. Mun onneks kummassakin perheessä se on sallittua, toisinku joidenkin muiden vaihtareiden perheissä..ja nii skypessäki saan puhua niin paljon ku haluan :D
Mut täällä tosiaan syödään harvemmin, aamupalan jälkeen lounas on klo 12 koulussa (ja 13 kotona viikonloppusin ja keskiviikkosin) ja illallinen siinä klo 19-20 aikoihin. Ateria koostuu kuitenkin useemmasta osasta, jotka syödään erikseen (esim. ensin syödään salaattia, sit kalaa ja sen jälkeen perunaa, sit juustoja tai jälkkäriä, ja esim. mäkissä ensin syödään ranskalaiset ja sit hampurilainen), mitä ihmettelin aluksi.

aamupala host-äidillä..

ja host-isällä :D

Lounastauon alkaessa tuntuu ku ois joku kansainvaellus. Koulun ruokalaan on kaks jonoa, niille joilla on syömiseen vaan yks tunti on  prioritaire- eli etuoikeuskortti (lyhyemmin ne on prioja) ja oma jono ennen meitä epäonnisia joilla on kaks tuntia. Usein pääsee kyllä ohittaa jos kaverilla on prio-kortti.
Ruokalassa on kolme linjastoa, jotka oon asettanu epäterveysjärjestykseen. On "kala-linjasto", josta saa terveellistä ruokaa, samantyyppistä ku meiän kouluruoka Suomessa (mut parempaa). Tää on ehdottomasti mun suosikkilinjasto, ainoo ongelma on se että suurin osa mun koululaisista on samaa mieltä ja sinne on aina kauhee tungos. Joskus jonotetaan jopa puol tuntia..
Pasta-linjastolta saa yllätys yllätys pastaa, ja viimeseltä linjastolta pizzaa tai ranskalaisia millon minkäkin rasvassa upotetun herkun kanssa. Näillä linjastoilla jono on huomattavasti nopeempi ja siks pienessä kiireessä tai suuressa nälässä otan pastaa tai pizzaa (mut tietysti aina haikaillen sinne kala-linjastolle). Ruokaa ei oteta itse, vaan sanotaan mitä haluaa ja "keittäjä" annostelee.
Täällä pystyy ottaa alkuruuan, joka on salaattia, pala kinkkupiirakkaa tms. ja jälkkärin (kakkua, suklaamoussea, hedelmäsalaattia, jogurttia......) pääruuan lisäksi. Pitää kuitenkin olla tarkkana, koska kaikki maksetaan itse kortilla, jonne ladataan rahaa. Kun tarjotin on lastattu mennään kassalle, maksetaan ja aletaan ettiä pöytää. Kuitissa jonka saa on kortilla jäljellä oleva saldo, ja sitä sit tarkkaillaan. Yleensä mun lounas maksaa siinä 4-5 euroa, saan sillä pääruuan ja jogurtin/jonkun jälkkärin. Patonki on muuten kuitenki ilmaista !

nolotti lievästi näiden kuvien ottaminen

toivon ettei kukaan huomannu

jälkkäri yhtenä päivänä (hienostunut omenapiltti)

 Lisäksi koulussa on kaks sellasta kahvilatyyppistä paikkaa, josta voi ostaa paninin, patongin, pastasalaatin tai tällästä ja jälkkäreitä löytyy cookieseista ja brownieseista jogurttiin. (Yks päivä tällä viikolla yritin ostaa hedelmäkompottia ja päädyin saamaan vohvelin, älkää kysykö miten. Katoin vaan suu auki ku se vohveli sujautettiin mun eväspussiin, mut en viittiny alkaa hieromaan sitä asiaa, koska oisin junannu kaikki jonossaolijat mun takana. Ja mä ku jo ajattelin että mun ranska ois parantunu..mut kyl se vohveli oli sentään ihan hyvää.)

Me syödään ulkona aina välillä viikonloppusin tai joskus kun host-isän ateria-idea on feilannu. Lähikylissä on pieniä ravintoloita, joihin ajaa n. 10-15 minuuttia. Ja alkusyksystä käytiin kavereiden kanssa lounastauolla usein siellä Annonayn keskustassa syömässä, mut nykyään harvemmin, on sen verran kylmä ja kukaan ei jaksa kävellä sinne..

host-äiti, Maud ja Maudin paras kaveri Maëva :)

 Sit meillä on Suomessa sellanen Dolce Gusto-kahvikone, joka on mulla päivittäisessä käytössä. Ennen lähtöä join jäähyväiskahvit ja pohdiskelin että miten tuun pärjää vuoden ilman sitä konetta..sit ensimmäinen asia jonka näin ku tulin host-äidin keittiöön ekan kerran oli se samainen laite !! Voi sitä riemua..täällä tosin me juodaan laten sijaan espressoa. Vaikeempina aamuina (eli maanantaisin ennen uintia) valmistaudun henkisesti juomalla espresso intensoa. Nykyään huuhdon aamusin vitamiinitabletin alas kahvilla ja toivon että se vähän piristäis..klo 7 herätykset Suomessa tulee olemaan todellista luksusta ! Vitamiineja syön koska multa lähtee hirveesti hiuksia (host-isän mukaan se johtuu stressistä, host-äidin mukaan syksystä)  ja ku olin tyhjentäny suihkun viemäristä puolet mun hiuksista nii ajattelin ettei kaljuuntuminen kuulunu tän vuoden suunnitelmiin. Onneks host-äiti on apteekkari ja tietää näistä asioista paljon. Aamusin multa kysellään että "ootko ottanu vitamiinis"..

vielä on tukkaa jäljellä !

Kouluelämää

Maanantaina siis palattiin takas kouluun..toisaalta oisin voinu lomailla vielä vähän, toisaalta koulussa näkee kaikkii taas ja on enemmän tekemistä. Ajattelin nyt kertoilla vähän koulusta täällä :)

Eli mun koulu, Lycée Saint-Denis, on Ranskan parhaimpia lukioita, taitaa olla kolmen parhaan joukossa jonkun asteikon mukaan..jotkut oppilaat asuu jopa 30 kilometrin päässä koulusta, ja tälläsii tapauksia varten on asuntola. Siellä asuu vähän yli 100 oppilasta, jotka palaa viikonloppusin kotiin. Ekoina viikkoina olin tosi hämmentyny ku maanantaisin ja perjantaisin kauheet määrät porukkaa tuli vastaan matkalaukkujen kanssa..
Koulu on Annonayssa, kaupungissa jonne ajaa kummastaki kodista n. 20-30 minuuttia. Se on tosi iso ja koostuu useemmasta rakennuksesta: mun vuositasolle eli premièrelle, terminaleille eli abeille, kirjastolle/auditoriolle, ruokalalle ja liikunnalle on omat rakennukset. Lisäks on vielä salaperänen accueil- eli vastaanottorakennus ja joku toinen rakennus jonka käyttötarkotuksesta en oo ihan varma. Sit samassa rakennuksessa jossa mä oon on vielä esikoulu. Mut maanantaina palasin siis tänne:

mun rakennus

jossa on kans kirkko

 En ekan kuukauden aikana ees erityisemmin miettiny mitä varten meillä on kirkko, mut sit host-isä mainitsi sivumennen että meiän lukiohan on katolinen yksityiskoulu..sit tajusin et onhan koulus yks nunnaopettaja, joka hiihtää ympäriinsä risti kaulassa. Kaikki selkeni :D 

kirjasto + auditorio

Tuolla tulee vietettyy aika paljon aikaa, esim. perjantaisin yleensä kaks tuntia kun ootan bussia koulun jälkeen. Tää kuva on otettu selkä mun rakennukseen päin. Tos rakennuksessa on kolme kerrosta, ylin kerros on kai opettajien, sit on kirjasto ja alimassa on auditorio, jossa pidetään DS. Auditoriossa jokasella on oma paikka, siellä on yhteensä tilaa n. 300 hengelle. Mun paikka on onneks ikkunan vieressä, ku oon tehny sen minkä pystyn kokeessa nii voin katella ulos.. 

 

terminalen rakennus jossa Maudkin siis on :) ja oikeella pilkistää liikkasali

Nää kuvat on vähän hämääviä, koska oon ottanu ne silleen ettei ulkona oo ketään. Välitunneilla piha on täynnä väkee ja ennen koetta varsinkin kirjaston edusta kuhisee. Koulun tilat on vähän ankeita verrattuna mun Suomen lukioon mutta muuten oon tyytyväinen :D Ja jokasella luokalla on siis oma luokkahuone, jossa kaikki tunnit pidetään. Lisäks jokasella (joka sen on hankkinu) on lokero (johon piti ite ostaa lukko), mun loksa on onneks ihan oman luokan viereisellä käytävällä.

Epätarkka kuva koulun alueesta, iso punakattonen on mun rakennus. Toi kuva on sellasen vihon kannessa, missä on yleistä tietoo ja rangaistuslappuja joita pitää täytättää jos vaikka sattuu olemaan myöhässä tunnilta tai käyttää kännykkää koulupäivän aikana (niin et se huomataan).

Täs vielä pari kuvaa Annonaysta, otettu joku kuukaus sitte jollon aurinkoo vielä riitti. Ei mikään kaunis kaupunki mut saa käsityksen siitä missä liikun.

keskusaukion tyyppinen paikka jossa käydään joskus kahvilla

Tost viimesestä kuvasta näkyy hyvin se mikä on Annonayn huono puoli..meiän koulu on periaatteessa mäen päällä, joten jos halutaan mennä alas "kaupunkiin" niin sitä pitää oikeesti haluta, koska ku on syöny tai käyny kaupassa tai jotain nii pitää kiivetä järkyttävät ylämäet takas koululle.

Alkusyksystä host-isä sano mulle että Annonayssa pitää olla varovainen, koska siellä on ihmisiä, jotka saattaa aiheuttaa ongelmia. Olin sillee haha juujuu. Sit yks päivä mun kaverin kännykkä varastettiin kirjaimellisesti kädestä keskellä kirkasta päivää ku oltiin menossa leffaan, ja toissapäivänä Maud kerto että Annonayssa oli raiskattu kaks tyttöö..nykyään otan varotukset vähän vakavammin.

Eka kouluviikko suju hyvin, selvitettiin mun matikan opettajan kanssa miten mun superlaskimella lasketaan tilastoja, mulla oli opo-tyylinen tapaaminen mun luokanvalvojan kanssa (mun täytyy kuulemma työskennellä viikonloppuaamusin, unta ei tarvii niin paljoo) ja saatiin läksyks kirjottaa rakkauskirje ens torstaiks. Tästä läksystä en pysty luistamaan, koska jokasen täytyy lukee omansa luokalle..Tääl on muute silleen, että jokasen täytyy ostaa kirjat jotka pitää lukee äikkää varten. Mun onneks ne kaks kirjaa jotka täytyy lukea ennen joulua on vaan n. 200 sivusia kummatki !

Clara ja Mélanie mun luokalta :)

Ja yleisesti menee kanssa hyvin, oon löytäny käsiksessä mun pelipaikan ja ostin myös pallon että voin treenailla korista ittekseni. Huominen on vielä vapaa, koska ranskalaiset juhlii vuoden 1918 aselepoa. Mun puolesta voitais juhlia sitä Suomessaki ylimääräsellä vapaapäivällä :D

Overthinking

Lähdin alkuviikosta lenkille t-paidassa ja sortseissa,  mutta loppuviikosta se ei ollu enää mahdollista. Keräsin sieniä jäätävässä vuoristometsässä, en tuntenu mun sormia. Juttelin Skypessä, lähetin postikortteja.Tein käännösvirheen ja mokkapaloista ei tullu ihan sitä mitä ajattelin. Sain paketin Suomesta ja söin aamupalaksi puuroa.Tein makkarakastiketta vaikka HK:n sinistä ei ookkaan saatavilla. Jouduin jäähylle käsispelissä. Muuttaminen sujuu jo rutiinilla. Pääsen taas näkemään kavereita enemmän, kun koulu alkaa.

host-isä tykkäs :D (tää kuva kyllä otettiin ennen maistamista jos rehellisiä ollaan)

kuorrutusta ei tullu tarpeeks..yritän uudestaan joku päivä ku oon toipunu tästä

sienimetsästä..

ja ostin viime viikolla syyskengät :)

Suomi-paketit parasta

Maanantaina tuli kaks kuukautta lähdöstä. Host-isä kysy yks päivä että en kai mä laske päivien kulumista täällä niinku oisin vankilassa. Myönnän että sitä mä vähän harrastan, päivien laskemista, ja et kotiinpaluu, perhe ja kaverit on joka päivä mielessä. Tiiän että mun pitää keskittyä elämään täällä, ja niinhän mä teenkin, mutta täällä on vaan tosi paljon aikaa ajatella kaikkea, ja välillä se tuntuu menevän yli. Tein yks päivä sen virheen, että selasin kuvia mm. viime kesältä ja se elämä joka mulla on Suomessa muistu yhtäkkiä mieleen niin selvänä että pahaa teki. Kun vielä tiiän että tietyt asiat on muuttunu/muuttuu mun poissa ollessa niin ei oo helppoa olla ajattelematta Suomea. Mutta sinne mä vielä palaan, siellä se toinen elämä oottaa mua, ja pääasia on että just nyt oon täällä.Välillä tulee haikee olo, koska tiiän että tän vuoden jälkeen en välttämättä enää palaa tänne, en nää enää niitä ihmisiä jotka tällä hetkellä on niin tärkeitä. Se saa mut tarttumaan kaikkiin mahdollisuuksiin ja nauttimaan arkielämästä enemmän, tieto siitä että vielä joskus tuun ikävöimään tätä kaikkea, ehkä jopa niitä jokapäiväsiä kello kuuden herätyksiä..se kyl menis ehkä vähän liian pitkälle.

 

 

siskon kanssa viime kesänä, on ikävä ♥

Tää toinen lomaviikko oli ihanan rauhallinen, näin yhtä vaihtarikaveria, urheilin ja sellasta. Host-isä lainas sen pyörää ja kahden kuukauden tauon jälkeen pääsin pyöräilemään, se on jotain mitä teen Suomessa joka päivä :D Hassua, mutta se vuorilla pyöräily oli jotain ihan uskomatonta, ne täydelliset maisemat ja se täydellinen yksinäisyys. Tajusin siellä taas kuinka mullistava kokemus tää vaihto on, on niin paljon asioita joita en vois kokea tai nähdä jos en ois lähteny, niin paljon asioita joiden tajuamiseen ois voinu mennä enemmän aikaa.

kuva meiän etuovelta

pyöräilymaisemaa

Ens viikolla mulla on enkun koe, ehkä kerranki palautan mun koepaperin varmempana siitä ettei opettaja naura ku lukee mun vastaukset, saa nähdä !