Overthinking

Lähdin alkuviikosta lenkille t-paidassa ja sortseissa,  mutta loppuviikosta se ei ollu enää mahdollista. Keräsin sieniä jäätävässä vuoristometsässä, en tuntenu mun sormia. Juttelin Skypessä, lähetin postikortteja.Tein käännösvirheen ja mokkapaloista ei tullu ihan sitä mitä ajattelin. Sain paketin Suomesta ja söin aamupalaksi puuroa.Tein makkarakastiketta vaikka HK:n sinistä ei ookkaan saatavilla. Jouduin jäähylle käsispelissä. Muuttaminen sujuu jo rutiinilla. Pääsen taas näkemään kavereita enemmän, kun koulu alkaa.

host-isä tykkäs :D (tää kuva kyllä otettiin ennen maistamista jos rehellisiä ollaan)

kuorrutusta ei tullu tarpeeks..yritän uudestaan joku päivä ku oon toipunu tästä

sienimetsästä..

ja ostin viime viikolla syyskengät :)

Suomi-paketit parasta

Maanantaina tuli kaks kuukautta lähdöstä. Host-isä kysy yks päivä että en kai mä laske päivien kulumista täällä niinku oisin vankilassa. Myönnän että sitä mä vähän harrastan, päivien laskemista, ja et kotiinpaluu, perhe ja kaverit on joka päivä mielessä. Tiiän että mun pitää keskittyä elämään täällä, ja niinhän mä teenkin, mutta täällä on vaan tosi paljon aikaa ajatella kaikkea, ja välillä se tuntuu menevän yli. Tein yks päivä sen virheen, että selasin kuvia mm. viime kesältä ja se elämä joka mulla on Suomessa muistu yhtäkkiä mieleen niin selvänä että pahaa teki. Kun vielä tiiän että tietyt asiat on muuttunu/muuttuu mun poissa ollessa niin ei oo helppoa olla ajattelematta Suomea. Mutta sinne mä vielä palaan, siellä se toinen elämä oottaa mua, ja pääasia on että just nyt oon täällä.Välillä tulee haikee olo, koska tiiän että tän vuoden jälkeen en välttämättä enää palaa tänne, en nää enää niitä ihmisiä jotka tällä hetkellä on niin tärkeitä. Se saa mut tarttumaan kaikkiin mahdollisuuksiin ja nauttimaan arkielämästä enemmän, tieto siitä että vielä joskus tuun ikävöimään tätä kaikkea, ehkä jopa niitä jokapäiväsiä kello kuuden herätyksiä..se kyl menis ehkä vähän liian pitkälle.

 

 

siskon kanssa viime kesänä, on ikävä ♥

Tää toinen lomaviikko oli ihanan rauhallinen, näin yhtä vaihtarikaveria, urheilin ja sellasta. Host-isä lainas sen pyörää ja kahden kuukauden tauon jälkeen pääsin pyöräilemään, se on jotain mitä teen Suomessa joka päivä :D Hassua, mutta se vuorilla pyöräily oli jotain ihan uskomatonta, ne täydelliset maisemat ja se täydellinen yksinäisyys. Tajusin siellä taas kuinka mullistava kokemus tää vaihto on, on niin paljon asioita joita en vois kokea tai nähdä jos en ois lähteny, niin paljon asioita joiden tajuamiseen ois voinu mennä enemmän aikaa.

kuva meiän etuovelta

pyöräilymaisemaa

Ens viikolla mulla on enkun koe, ehkä kerranki palautan mun koepaperin varmempana siitä ettei opettaja naura ku lukee mun vastaukset, saa nähdä !