Valmiina lähtöön

Mistä tunnistaa kohta lähtevän vaihtarin ?
Vastaus: silmäpusseista, uusista jännistä asukokonaisuuksista (kaikki lempivaatteet on jo pakattu), tapauksesta riippuen joko tyhjästä tai täydestä matkalaukusta keskellä huonetta ja sanoista "nähdään ensi kesänä".

Muistan ku sanoin Emilille kesän alussa, että vielä kolme kuukautta lähtöön. Se kolme kuukautta muuttu kolmeks päiväks hetkessä, ja nyt ollaan tässä, alle vuorokauden päässä lähdöstä. Huomasin viikonloppuna, että ku multa jälleen kerran kysyttiin että millon lähen, nii vastaaminen tuli jo rutiinilla, ilman sen kummempia tunteita. Multa kysellään kans että jänittääkö jo, ja mä vastaan että joo, jännittää. Oikeestaan mua on jännittäny koko kesän, se on ollu koko ajan jossain taustalla. Loppujen lopuks tällä hetkellä on vaan varma olo, oon valmis ja tätä on odotettu jo liian kauan. Muhun ei oo vielä iskeny paniikki, mut katotaan uudestaan kohta ku alan varmistella et kaikki kamat on pakattu..

Perjantain läksiäiset suju hyvin, tuli tunne että nyt kelpaa lähtee. Kiitos viel paikallaolleille ! :) Kaverit ja tärkeimmät ystävät on hyvästelty, mut vielä on Ronja, Emil ja perhe. Mun lento lähtee huomenna 7:35 ja lentokentällä pitää olla siinä 5 aikoihin..mua tulee saattaa äiti ja Emil. Pariisin Charles De Gaullen kentällä ollaan sitte 9:40, josta ajetaan pohjosempaan neljän päivän saapumisvalmennukseen. Lauantaina jatketaan isäntäperheisiin, mä meen luultavasti junalla sinne Lyonin seudulle ! Jos ymmärsin oikein nii mä vietän kaks ekaa viikkoa host-äidin luona :)

perjantain tarjoilua

perheiden tuliaiset :)

Tää päivä kuluu siten et ensin Ronja tulee meille ja myöhemmin Emil, mut ennen sitä mä pyykkäilen, siivoon ja pakkaan loppuun. Herätys on huomenna jossain puol neljän aikoihin, mut ajattelin silti et vois yrittä nukkuu ees vähän (taitaa jäädä haaveeks). Kirjottelen taas ku ehin/pystyn, toivottavasti pian :) Wish me luck !

Mun loma vaan jatkuu

Viimeseen viikkoon on mahtunu paljon kaikenlaista ohjelmaa ja tekemistä, vaikka en ookkaan ollu koulussa. Oon nähny kavereita ja hoitanu asioita lähtöä varten, nyt kaikki viralliset tahot tietää mun lähdöstä :D Sunnuntaina oli veljen konffis ja maanantaina mummi opetti miten tehää karjalanpiirakoita (ranskalaiset olkaa valmiina). Puhuin kans hostisän kanssa ekan kerran Skypes (puhuttiin englantia et pysyisin kärryillä) ! Oli jännää puhuu ihmiselle josta tietää tavallaan paljon mut jota ei kuitenkaan oikeesti tunne. Kuumottelin sitä puheluu aika paljon mut hyvin se sit suju :) Tiistaina täytin 17, vietin Ronjan kaa ihan mahtavan päivän kiitos viel ! Käytiin syömässä ja kahvilla, katottiin ranskalainen leffa ja illalla mentiin parin kaverin kaa kattomaan Bluesin harkkapelii. Pitihän nyt yks lätkäpeli nähä livenä ennen lähtöö hehe..Sit mun piti käydä viel kerran lääkärissä (itseasias neljäs kerta) hankkimas lausunto liikunnan harrastamista varten eli nyt se käsipallon kokeileminen on oikeesti mahollistaki. Tänään näin muita Ranskaan lähteviä vaihtareita Helsingissä, kahviteltiin ja hehkutettiin yhessä pian koittavaa lähtöö. Keskiviikkoo odotellessa..Tänään Ronja oli meil leipomas mun huomisiin synttäreihin/läksiäisiin (tai no mä leivoin, Ronja katteli) ja huomen sitte on luvas enemmän järkkäilyä iltaa varten. Kaikki on periaattees pakkausta vaille valmista, ja niinku mun hostisä sano, nii nyt pitää enää vaan lähtee Ranskaan !

6 päivää lähtöön !

Päivä jona koulu ei alkanutkaan

Kävin tänään Ronjan ja Emilin koululla niitä moikkaamassa, Ronja oli siel tutorijuttujen takii. Näin ne kaikki uudet ykköset ja mietin et olin samas tilantees vasta vuos sit. Tavallaan haluisin olla alottamassa kaikkien kavereiden kanssa kakkosta ja suunnitella vanhojen tansseja ja muuta, toisaalta en jaksais enää oottaa lähtöpäivää. Koulujen alkamisesta tuli sellane jännä fiilis, se on merkki siitä, et mun aika tulee kohta. Aloin ajattelee sitä hetkeä ku astun lentokentän ovista sisään Yfu-paita päällä ja tiiän et pian alkaa vuosi, jota en tuu ikinä unohtamaan. Kuvittelin sen adrenaliinin ja innostuksen jonka jaan neljän muun Yfun kautta Ranskaan lähtevän tytön kaa ja tuli nii hyvä fiilis. Tietysti kaikki hyvästelyt tulee tuntuu pahalta ja mulle tulee ihan hirvee ikävä perhettä, kavereita ja Suomee, mut eiköhän siit kaikesta selvitä. Pitää vaa keskittyy siihen mikä mua odottaa eikä siihen mikä mua jää odottamaan.

värjäsin hiukset perjantain x)

 Tänään sit pienen kouluannoksen jälkee kävin Helsingissä lounaalla mun isän äidin kaa, tuli puhuttuu paljon vaihdosta ja siitä mitä tuun kohtaamaan. Must alko tuntuu et vaikka oon puhunu vaihdosta niin paljon ja ajatellu sitä päivittäin ties mistä lähtien, nii se vuosi tulee yllättää mut täysin ja hyvä niin. Mähän sain ajatuksen vaihtoon lähtemisestä joskus vitosluokalla, ku mun kaverin sisko meni Jenkkeihin vaihtoon. Siitä asti se oli aika selvä juttu mun tulevaisuudessa, ku vanhemmatki sano tukevansa mun lähtemistä. Oon siis tavallaan kasvanu siihen ajatukseen, ja siks välillä ihmettelen ihmisii jotka päätti lähtee vaihtoon vasta tän vuoden puolella. Mutta mikäs siinä, pääasia et lähtee.

siellä se oottaa

Täs on viel pari(kin) asiaa hoidettavana, huomenna ois tarkotus käydä maistraatissa hakemassa virkatodistusta ja perjantaina on varattu aika pankkiin. Läksiäisiä pitäs järjestää jne, saa nähä miten ehin tehdä kaiken mitä oon suunnitellu..Mut ku ei oo kouluu nii aikaa pitäs löytyy, ja tää on nyt mun viimenen viikko koristaki. Kävin just tänään ennen treenejä viemässä peliasut takas...koht oonki kai jo pakkaamassa.

15 päivää lähtöön !

Subjunktiivi konjunktioiden kanssa

Moikka ! Tää viikko on kulunu kavereiden ja Emilin kanssa, tuntuu et haluun vaan viettää jokasen mahollisen hetken niiden kaa. Koulu alkaa kohta ja sit jäädään Ronjan kanssa ihmettelee ajan kulumista. Lähtöpäivä lähestyy ja tekemistä kyl riittää..Monet kysyy, et mitä aion tehdä sillä aikaa ku muut on koulussa, mut oon kehittäny ittelleni vaikka mitä tekemistä ja Ronjanki kanssa ollaan suunniteltu kaikenlaista Korkeasaaressa käymisestä karjalanpiirakoiden tekemiseen. Mun isä sano just yks päivä, että eikö ookki kivaa ku lähtöön on vielä aikaa ja voin tehdä mitä haluun ja onhan se. Yritän nyt nauttii Suomesta ja elämästä täällä, vaikka läksiäisissä käymisestä tuleeki haikee olo..

Yks asia, johon saan kulutettuu aikaa, on ihan vaan ranskan opiskeleminen. Otin tavotteeks tehä kaks kurssia ranskaa itsenäisesti nyt kesän aikana ja viel on pari kappaletta jäljellä. Sit vuoden päästä voin kuittaa 3. ja 4. kurssit vaan käymällä kokeessa ;) Mulla on siis B2-ranska, mitä monet ihmettelee. "Miten aiot pärjää siel jos oot lukenu vaan kolme vuotta ?" on kuultu usein, lievästi lannistava kysymys..mut onhan niitäki joiden mielestä Ranskaan lähteminen on tosi hienoo ja kivan erilaista, näiden ihmisten kommentit saa taas uskoo että kyl mä tuun pärjäämään. 

Ostin keväällä pelimatkalt Belgiasta ton ranskankielisen Cosmopolitanin, oon käännelly sitä vähän ja sit kuunnellu paljon ranskalaista musiikkia. Oon opetellu kans sanoo "yrittäkää ymmärtää" ja "puhu hitaasti" eli kyl tää tästä ! xD

Järjestösäätöjä

"It's not right, it's not wrong, it's just different."
Jokanen Yfu:n vaihtari on varmasti kuullu ton, se on joku motto tai jotain. En välttämättä tietäis tota, koska Yfu ei ollu alunperin se järjestö jonka kautta olin lähössä (mä vähä säädin vaihteeks).
Löysin pitkän listan eri vaihtojärjestöistä, ku aloin ettiä ittelleni sopivaa. Alunperin halusin lähtee Kanadaan niin, et oisin ollu ranskankielises perhees ja englanninkielises koulus, luin jostain et sellanenki ois mahollista. Ei sit kuitenkaa ollu, joten pienen harkinnan jälkee päädyin valitsemaan Ranskan kohdemaaks. Tein vähä tutkimusta ja Yfu ja Afs nous perinteisinä ja kokeneina järjestöinä esiin. Niinpä kävin sit viime kesänä sekä Afs:n että Yfu:n haastatteluis ja niiden jälkeen tulin siihe tulokseen et haluisin lähtee Afs:n kautta, jotenki pidin enemmän siit haastattelutilaisuudesta ja sit mun äiti on ollu aikoinaan sen kautta Jenkeissä vaihdossa. Yfu:lta tuli kuitenki hyväksymiskirje pari päivää ite haastattelusta. Tilanne oli siis se, et mul oli paikka Yfu:lla, mikä ois pitäny varmistaa pian, mut Afs:ltä ei kuulunu mitään ja oltiin just lähössä matkalle perheen kaa. Sit soitin Afs:n toimistoon ja kysyin asiasta, kerroin et mul on jo periaattees paikka toiselta järjestöltä, mut et jos Afs hyväksyis mut ni haluisin mieluummin mennä sen kautta. Noh, vähän ajan päästä mulle kerrottiin et mun haastattelupisteet ei riittäny Ranskaan ja tarjottiin jotain muuta kohdemaata. Olin tosi pettyny, luulin et se haastattelu oli menny hyvin, ja halusin kuitenki Ranskaan. Niinpä must tuli yfulainen enkä oo katunu ollenkaa, päinvastoin oon tosi tyytyväinen ! Yfu on toimiva järjestö ja tiedonvälitys on nopeeta, perhe löyty aikasin ja kaikkee. Omasta tähänastisesta kokemuksesta voin suositella Yfuu, jos on lähössä vaihtoon ja on viel valitsemassa järjestöä. Tää oli nyt tällane pieni Yfu mainostus ;)

weheartit hahaa ♥

Kaikki edessä

Moikka ! Oon kohta 17 vuotta täyttävä tyttö Espoosta. Tän kuun 28. päivä suuntaan kohti Ranskan Maclasia, joka on noin tunnin ajomatkan päässä Lyonista etelään (google maps esiin). Harrastan korista ja pianon soittamista, tosin koris jää vähemmälle nyt ku kuuleman mukaa mulla ei oo mahollisuutta pelata Ranskassa..mut aion kokeilla käsipalloa, jos se vaikka ois siellä se mun juttu. Ja isäntäperheestä pitäis löytyä piano ! Ajattelin ottaa joitain nuotteja mukaan, niiden näkeminen varmaan motivoi pitämään taitoo yllä.

Isäntäperheen sain aika aikasin verrattuna joihinki mun tuttuihin, jotka ei oikeen vieläkään tiedä minne on lähössä. Itse asiassa mulla on kaks perhettä, koska host-perheen vanhemmat on eronnu. Lapsia on kolme, kaks vanhempaa veljeä jotka ei asu enää kotona ja mun ikänen sisko. Tuun siis muuttamaan viikoittain sisko Maudin kanssa talosta toiseen. Epänormaalin tilanteen takia mulle kerrottiin huhtikuun alkupuolella että tällanen perhe ois halukas ottamaan mut ja kysyttiin, että olisinko valmis kokeilemaan. Sain pari päivää miettimisaikaa ja ajattelin sitte että miksikäs ei, tuleepahan ainaki erilaista ! Siinä vaiheessa hakupapereiden lähettämisestä oli puol vuotta, ja vaihtoon lähteminen tuntu aika etäiseltä asialta. Perheen saamisen jälkeen oli jotain konkreettista mitä oottaa, ja nyt haluaisin jo lähteä !

Suomeen mua jää odottelemaan perheen ja kavereiden lisäks poikaystävä Emil, ollaan oltu yhessä vuoden verran. Tarkotuksena on pitää taukoo ton mun vaihdon ajan ja kattoo sit ens kesänä taas fiiliksiä (kuulostaapa yksinkertaselta).
Mun paras ystävä Ronja lähtee kans vaihtoon Ranskaan, mikä on must hyvä koska kumpiki saa saman kokemuksen (ja viel samasta maasta). Ronjan vaihtoblogi tässä. Me kohdataan samantapaset ongelmat ja onnistumiset, tutustutaan samaan kulttuuriin ja kaiken lisäks on vielä joku joka jaksaa kuunnella loputtomia vaihtojuttuja ;D mutta niitä ois nyt sitte tarkotus tännekin jakaa. Mulla ei oo ennen ollu blogia, joten oon vähän hukassa tän ulkoasun ja muun kaa..mut päiväkirjaa oon pitäny 10 vuotta et kirjottamisesta on sentään jonkinlaista kokemusta !

Ronja ja mä vuos sitte

Emilin kaa vappun kaivaris :)

25 päivää lähtöön !