Kansainvälisempi viikko ja unohdettu oppilas

Salut :) Sain tällä viikolla tavata tsekkiläisiä, jotka tulivat viikoksi Ranskaan pienelle "kielimatkalle". Meiän lukio nimittäin järjestää viikon parin mittaisia matkoja eri Euroopan maihin (kai kouluvaihto ois oikea sana ?), ja mun luokalta suurin osa oli Tsekissä viime syksynä. Heillä oli host-perhe sen 10 päivää jonka siellä viettivät, ja nyt sitten viime viikon perjantaina nämä tsekit saapuivat tänne viikoksi. Heille oli järjestetty erilaista ohjelmaa, kuten esim. Lyonin vierailua, mutta kyllä niitä koulullakin välillä näki. Muutamalla mun kaverilla oli omat vaihtarinsa, ja sitä kautta tuli sitten vietettyä aikaa heidänkin kanssaan. Lähes kaikki tsekit puhuivat ranskaa (tosin vaihtelevalla tasolla), joukossa oli ainakin yksi tyttö joka ei ranskaa pahemmin ymmärtänyt ja jonka kanssa sitten puhuin englantia. Tuli oikee kielinero fiilis siinä englantia ja ranskaa puhuen :D Aluks oli vähän hämmentävää kuulla itsensä puhuvan englantia, on jännää miten se tulee edelleen sieltä jostain (hyvä vaan koska YESin ilmottautumispapereihin laitoin että englanti on sujuva). Mut niin, perjantaina menin kavereiden mukaan saattamaan lähteviä tsekkejä (he matkustivat kevyesti bussilla tänne ja takaisin). Tunnelma oli tosi haikea, monet sanoivat etteivät haluaisi lähteä, ja jäähyväiset kestivät kauan. Vaihdettiin taas lupauksia siitä, että nähdään vielä joskus uudestaan. Vielä ennen lähtöä yksi poika otti kitaran esiin ja kaikki lauloivat yhdessä Imagine Dragonsin Radioactive-biisin, se oli tosi koskettava hetki vaikka seurasinkin tätä kaikkea sivusta. Tsekkien bussin lähdettyä paikalle saapui tyttö, joka oli unohdettu ottaa mukaan, ilmeisesti suomalaisten opettajien tapa laskea oppilaat ennen lähtöä ei ole kaikille tuttu. Ei siinä mitään, sitten vaan soittoa perään että odottakaa ja tää tyttö juoksi bussin kiinni.

sattui taas hyvä sää juuri tsekkien lähtöpäivälle

Koko tän postauksen pointti on se, että tsekkien lähtö toi mulle taas mieleen viimeiset hetket Suomessa ennen lähtöä ja myös sen, ettei mullakaan ole enää kauheasti aikaa jäljellä täällä. Puhun tästä nykyään joka postauksessa, mutta niin se vaan on että paluun järjestely on nyt paljon esillä :D Tuntuu että koko ajan kysellään milloin lähdenkään, palaanko takaisin (mun opettajat ja luokka tosiaan luuli että kirjoitan ylioppilaaksi Ranskasta), millaiset fiilikset on lähdön suhteen ja sitä rataa. Suomi on muutenkin ollut mielessä viime aikoina, koska lähetän pian ensimmäisen vaatelähetyksen kotiin, ilmoittauduin autokouluun (joka ois nyt sitten tarkoitus aloittaa heinäkuussa), oon tehnyt suunnitelmia kesälle ja mietiskellyt ensi syksyä ja esim. sitä, jatkanko koriksen pelaamista taas jne. Toisaalta sitä haluaisi kaiken jatkuvan samalla tavalla kuin ennenkin, toisaalta tuntuu että olisi hyvä tilaisuus muutoksille. Täällä ollessa oon ymmärtänyt, kuinka tärkeää on ottaa aikaa ihan vaan itselleen ja kuinka hyvää tekee olla tekemättä mitään erikoista.

“They always say time changes things, but you actually have to change them yourself.” 

― Andy Warhol

Marjolaine, Johanna, Clara, Mélanie, luokkalaiset tytöt joista on tullut mun läheisimmät ystävät täällä :)

tunnen itteni aina jättiläiseks näiden joukossa....en oo ehkä vieläkään täysin tottunut #exchangestudentproblems

Auringonpalvontaa

Tän viikon maanantaina palasin taas kouluun kuumailmapallojen syntykaupunkiin eli sinne Annonayhyn. Maanantain jälkeen tarkistin että millon se pääsiäisloma taas alkaakaan..vaikka mun mielestä Suomen koulusysteemi tuottaa ihan tarpeeksi töitä oppilaille, niin Ranskassa kaiken päälle tulee vielä ne 10 tunnin koulupäivät, ja viimesellä viikolla ennen hiihtolomaa kaikki olikin ihan kuolleita. Useimmat olivat vaan nauttineet lomasta ja unohtaneet kaiken kouluun liittyvän. Ennen pääsiäislomaa meillä tulee olemaan eräänlainen koeviikko, johon pitää ilmeisesti opiskella kaikista aineista kaikki mitä ollaan tähän asti käyty, töitä siis riittää taas. Ja niin, liikassa alotettiin juoksu ! Tuntuu että nää lajit vaan paranee loppua kohti, alotettiin hengenpelastuksesta, sit tuli steppi ja futis ja nyt sit viimeiseksi juostaan, mikä sopii mulle hyvin.

Viimeset pari viikkoa on olleet tosi lämpimiä, ulkona on selvinnyt joinain päivinä ihan farkuilla ja t-paidalla, ja ruokiksella ollaan haettu lounasleivät koulun kahvilasta ja jääty ulos aurinkoon syömään. On ollut kuulemma sellanen sää mikä on yleensä toukokuun puolivälissä ! Suomen takatalvelle on ollut hyvä naureskella..nyt säät alkaa kait taas vähän huononemaan. Aloin jo oottaa kesää tosi paljon !

näkymää mun ikkunasta takapihalle

 Eilen meillä oli kolmas ja samalla viimeinen lukion järjestämä laskettelupäivä Alpe d'Huez -asemalla, menin sinne meksikolaisvaihtari Pablon ja parin koulukaverin kanssa. Se oli Pablon elämän kolmas laskettelukerta, mutta ihan hyvin me pärjättiin (laskettelulasien puuttuminen korvattiin laittamalla aurinkolasit päähän kuten kuvasta huomaa) :D Sää oli tosi huono, lounaan jälkeen ei enää kauheen kauan laskettu, koska oltiin jo vesi/räntäsateen jäljiltä läpimärkiä. Paluumatkalle päästyä todettiin kuitenkin Pablon kanssa että hyvä että mentiin, olihan se kokemus sinänsä. Ja mulle laskettelu kelpaa aina, varsinkin nyt kun rinteeseen en oo oikeen päässyt.

Pablo host-veljensä hiihtohaalarissa

päivä oli hyvä päättää kuumaan kaakaoon

Tänään on 100 päivää kotiinpaluuseen, sitä ennen edessä on vielä kaikenlaista. Nää viikot ennen seuraavaa lomaa tulee menemään aika nopeasti koulun takia, ja sit onkin jo toukokuu ja viimeisen (?) YFU-tapaamisen aika. Ennen koulun loppua järjestetään luokan kanssa jotain yhteistä tekemistä, ja kavereiden ja muiden vaihtareidenkin kanssa on suunnitelmia. Kesäkuun alussa suoritan sitten Delf-kielitutkinnon ja ennen kotiinpaluuta on se neljä päivää kestävä YFU:n vaihtareiden YES-seminaari Berliinin lähellä. Ilmottauduin sinne viime viikolla ja tajusin lähdön lähestyvän kovaa vauhtia...sanotaan että vikat kuukaudet ennen paluuta on ne vaihtovuoden parhaat, yritän nyt ottaa kaiken mahdollisen irti elämästä täällä :)

La magie de la gratitude

Luin kerran jostain, että kiitolliset ihmiset on usein niitä onnellisimpia. Siitä lähtien oon aina yrittänyt huonompina päivinä ja muutenkin miettiä asioita, joista oon kiitollinen. Sit tulin tänne, ja kiitollisuuden merkitys korostui ihan uudella tavalla. Täällä on pitänyt tarttua pienimpiinkin asioihin, jotka tekee onnelliseksi, ja kerätä niitä yhteen jonkinlaiseksi varastoksi vaikeamman hetken varalle. Fiilis paranee, kun saa tietää yhden lempibändin uudesta albumista, näkee kirsikkapuiden kukkivan, kun huomaa että on hyvä päivä ranskan puhumisen suhteen. Silmät kyyneltyvät, kun miettii miltä tuntuu halata taas parasta ystävää, kun lukee koskettavan blogikirjoituksen, kun mielessä on muistoja joista ei haluaisi päästää irti. Kun tajuaa ettei omat ongelmat ole kuitenkaan niin suuria. Jokaisella hetkellä elämässä on omanlaisensa merkitys, jokaisen elämä voi loppua silloin kun sitä vähiten odottaisi. Jokaisella kyyneleellä ja hymyllä on oma tarinansa, ja jokaisella ihmisellä on syitä olla kiitollinen.

(Hiihto)loma

Tänä vuonna mun hiihtoloma on ollut aika erilainen verrattuna siihen mitä se yleensä Suomessa on. Hiihtoloman pituus on Ranskassa kaksi viikkoa kuten muidenkin lomien, mutta en laittanut monoja jalkaan ja tuntenut raikasta talvi-ilmaa kasvoilla kuten yleensä tapoihin kuuluu. Sen sijaan vietin viime viikon Pariisissa ja tän viikon alun Montpellierin seuduilla, näin paria luokkalaista ja tein projektia koulua varten. Ei oo ollut tekemisen puutetta :D

Viime viikon maanantaina otin tosiaan suunnaksi Pariisin ! Majoituin siellä host-äidin serkun ja tämän vaimon luona, olivat tosi mukavia ihmisiä. Olin saanut toivoa mitä haluaisin tehdä ja niin meillä oli sitten ohjelma viikkoa varten, ehdin nähdä vaikka mitä ! Pariisissa riittää vierailtavia paikkoja, oisin voinut jäädä sinne vaikka kuukaudeksi.. Laitan tästä lomakuvapläjäyksen (innokas turisti ilmoittautuu), tuli otettua taas ihan reippaasti kuvia kaikesta mahdollisesta.

Maanantaina siis saavuin Pariisiin, junamatka kesti siinä pari tuntia. Käytiin kävelemässä kuuluisalla Père-Lachaisen hautausmaalla, sää oli vähän ankea. Muuten aurinko paistoi joka päivä, jouduin loppujen lopuksi jopa poistamaan viikon aikana mun takista "turkisvuoren" kun oli niin kuuma.

Tiistai vietettiin Versaillesin linna ja sen puistoalue kiertäen. Tuli käveltyä kivasti, mutta oli se sen arvoista — vaikuttava paikka !

kuuluisa peilisali

Keskiviikkona suunnattiin aamupäivällä Île de la Citén alueelle eli tuli nähtyä Notre Dame, Sainte Chapelle ja Pariisin Palais de Justice.

Sainte Chapelle ja Palais de Justice de Paris

 

Ranskassa on jo kevät vauhdissa

Lounaan jälkeen otettiin suunnaksi Panthéon, joka käytiin kryptia myöten läpi..

kaikkialla oli jotain kunnostustöitä, myös Riemukaari oli osittain valkoisen hupun alla

nähtiin myös ensimmäinen vilaus Eiffel-tornista

Torstaina käytiin Orsayn taidemuseossa, joka on etinen rautatieasema, ja kiivettiin Riemukaarelle ihailemaan maisemia (sniikattiin hissiin joten kiivettävää oli vähemmän)

La Défensen alue näkyvissä

Champs-Élysées

Perjantaina käytiin kattelemassa vähän kauppoja, bongailin suomalaisia ja illalla eräs sen mua hostaavan parin ystävä tuli syömään. Lauantaina sain nukkua pitkään, sit käveltiin vähän kaupungilla ja käytiin vielä yhdessä museossa, illalla mentiin ravintolaan syömään. Sunnuntaina olikin sit lähtö puoliltapäivin. Oli mahtava viikko, pääsin oikeen kunnolla tutustumaan Pariisiin, jossa oon käynyt kerran perheen kanssa siinä kuusi vuotta sitten.

Viime maanantaina nousin taas junaan, tällä kertaa suuntana Sète eli Susannan hoodit ! Oli tosi kiva taas nähdä, tää oli Susannan eka kerta puoleen vuoteen kun sai puhua suomea livenä :D Juna-asemalta lähtiessä huomas kyllä että oltiin vähän etelämpänä, sellanen lämpö ois tervetullut myös tänne mun seuduille. Kierreltiin siinä sitten Sèten kaupungissa, jossa Susanna käy koulua, ja myöhemmin illalla Susannan kotikylässä (joka ei kyllä ollut kovin kylämäinen kun mun omiin vertaa..). Tiistaina mentiin shoppailemaan Montpellieriin, nähtiin paria muuta vaihtaria ja kyllähän siinä jotain muutakin kun kauppoja tuli nähtyä. Illalla hyppäsin taas junaan, oli kivat pari päivää että kiitokset niistä, pitää nähdä vielä uudestaan ennen kesäkuuta ! :)

♥

Sète

palmuja oli joka kulmassa..kelpais !

tuli merikin nähtyä, viime kerrasta onkin aikaa :D

jee oltiin taiteellisia

Susannan lempirannalta :)

Tän junamatkailuepisodin jälkeen oli ihan kiva päästä kotiin, oon nyt siis host-äidillä. Oon saanut viettää pari päivää rauhassa vääntäen yhtä runoprojektia maanantaita varten..n. 3000 sanaa myöhemmin voin huokaista helpotuksesta ja toivoa että kelpaa. Muhun on nyt muuten iskeny pieni paniikki, kun tajusin paljonko kamaa mulle on kertynyt tässä täällä elellessä..aloin tekemään lähetyslistaa mun vaatteita varten, huhtikuun puolella mun oma perhe taitaa alkaa vastaanottaa paketteja Ranskasta. Host-isä on ehdottanu mulle että voisin hankkia vaan pikku lentokoneen kaikille mun kamoille :D Joka tapauksessa tulee olemaan mielenkiintosta..

Ensi viikolla palataan sitten taas kouluun, onneksi huhtikuun lopusta alkaa kahden viikon pääsiäisloma niin ei mee tää elämä liian rankaksi ;)

Alors mes vacances de ski se sont bien passés. La prémière semaine j'étais à Paris chez le cousin de ma mère d'accueil, on a vu beaucoup de choses et j'ai adoré la ville. On a visité le château de Versailles mardi, mercredi on s'est baladé à l'Ile de la Cité et on a aussi visité le Panthéon et gouté la glace chez Berthillon (la mienne était pain d'épice, c'était trop bonne). Jeudi on a visité le musée d'Orsay et l'Arc de Triomphe, vendredi et samedi étaient plus calmes: on s'est baladé un peu plus et puis on a fait quelques magasins. On a beaucoup marché pendant la semaine et du coup dimanche j'étais crevée :D Puis lundi j'ai pris le train au sud car j'ai rendu visite à une amie finlandaise qui habite là-bas. On a passé deux jours supers, j'étais très contente de la revoir :) Après tous ces voyages par train j'ai été à la maison, travaillé et vu mes amies. Il commence à faire plus chaud, quand en Finlande ils ont eu de la neige..j'attends l'été avec impatience. Après tout, je me suis bien reposée et prête pour la rentrée !

She says a winner never quits, quitters never win

Kun astun host-äidin ovesta sisään, vanhan kivitalon tuoksu palauttaa mulle yhtäkkiä mieleen ensimmäisen kerran kun tulin siihen taloon. Tuntuu siltä, että suljen vaatekaapin oven toisessa kodissa ja avaan sen heti uudestaan laittaakseni kamoja matkalaukusta taas takaisin. Alppien profiili kohoaa sinertävänä nousevan auringon pinkiksi värjäämää taivasta vasten, ja kehutaan taas miten kauniilta se näyttää, kuten joka aamu. Koen pieniä ilon hetkiä, kun auringon paistaessa kuvittelen että ois kesä tai kun pääsen bussissa hyvälle ikkunapaikalle (jolla ei tarvii haistella verhoja tai takana ei oo huutavia pikkulapsia). Päivä alkaa ja sit se onkin jo lopussa.
En uskonu et oikeesti sanoisin tän, ehkä koska en uskonu et oikeesti tuntuis tältä, mut aika kuluu nopeesti. Kun nyt mietin tätä puolta vuotta jonka oon viettäny täällä, nii onhan se kulunut nopeemmin ku puol vuotta on koskaan kulunut. Oudointa on se että muistan kaikki tapahtumat tosi tarkasti, en vaan tiedä minne kaikki aika niiden väliltä on kadonnut.

Viime aikoina oon tuntenut itteni onnellisemmaksi kuin aikaisemmin. Täällä on paljon aikaa tunnustella omia fiiliksiä, ja oon huomannut ettei joku pieni vastoinkäyminen enää vie sitä perustyytyväistä tunnetta pois. Kun lenkkiä juostessa kuuntelen yhtä mun tän hetken lempibiiseistä, aurinko paistaa ja tulee alamäki vastaan, alkaa hymyilyttää. Se voi johtua siitä, että tiedän olevani voiton puolella, tai siitä, että asiat tuntuu rullaavan vihdoinkin, kaikki on hyvin. Tai siitä että myönsin ittelleni osaavani ranskaa jo ihan ok hyvin. Vaihtariblogeja lukiessa oon samaa mieltä siitä, että ennen helmikuuta ei pidä luovuttaa. Vaikka sopeutumiseen ja ikävän hellittämiseen menisi kuukausia, niin kaikki kyllä helpottuu. Ekat kolme kuukautta tuntu ikuisuudelta, puolivälin jälkeen viikot on menneet ohi nopeasti.

host-kissa joka seuraa mua kaikkialle

Omien kokemusten ja sen perusteella mitä oon muiden vaihtareiden kanssa puhunut voin sanoa, ettei Ranska oo ihan helpoimmasta päästä kohdemaana, vaikka onhan maalla tietty hyvätkin puolensa. Hyvän ruuan, kauniin kielen ja upeiden maisemien lisäks oon saanu tottua siihen, että ranskalaiset ujostelee ulkomaalaisia, koska eivät tunnetusti puhu hyvin muita kieliä kuin omaansa. Kun ei alussa ite puhu hyvää ranskaa, on vähän vaikeeta ottaa kontaktia muihin. Voin myöntää, että oon aika monesti miettinyt, miten paljon helpompaa ois ollut jos oisin valinnut kohdemaan jossa puhutaan englantia, oisin saattanut sopeutua nopeammin. Sitten kuulen taas itseni puhuvan ranskaa ja oon ilonen että oon täällä, vaikka kieli onki ollut hankala oppia (ja mulla on edelleen vaikka kuinka paljon opittavaa..). Jokasella kohdemaalla on varmasti omat haasteensa, mä tunnen tän ranskalaisen version.

Välillä musta tuntuu, etten oikeen tiedä mistä kirjottaa tänne, varmaan just sen takia että mun elämä on asettunu raiteilleen, elän tätä tänne rakentunutta elämää. Vaikka koko ajan tapahtuu kaikenlaista, en tiedä mitä siitä kirjottaisi, enää en ihmettele kaikkea suu auki niinku alussa. Neljän kuukauden jälkeen aloin vähän pelätä kotiinpaluuta, sitä, että joudun jättämään kaikki nää ihmiset ja koko tän elämän tänne. Tällä hetkellä oon jonkinlaisessa jännässä välitilassa, en haluaisi lähteä, mutta toisaalta en mä tänne jäädäkään halua. Joka tapauksessa se hetki, jollon en kasaa kamoja mun matkalaukkuun viikoksi vaan kotiinlähtöä varten tulee olemaan haikea. Toisaalta sitä on tyhmä ajatella, onhan mulla vielä neljä kuukautta jäljellä täällä, toisaalta se on ihan hyvä: ainakin arvostan jokasta täällä vietettyä hetkeä enemmän. Oon mietiskelly myös että tän kokemuksen jälkeen tuun varmasti olemaan onnellisempi ja tyytyväisempi Suomessa. Ei silleen että oisin ennen ollu jotenkin onneton, vaan yksinkertasesti yleisasenne kaikkeen on kokenu pienen muutoksen. Sitä sanotaan että vaihto tavallaan avaa silmät ja oppii tuntemaan itsensä paremmin. Tuun kyllä olemaan ylpeä ittestäni tän kokemuksen jälkeen, voin ajatella et mä oikeesti tein sen.

 

Tosiaan, neljä kuukautta jäljellä. Laskin että suunnilleen puolet siitä tulee olemaan lomaa :D Nyt mulla alko kahden viikon hiihtoloma, huomenna lähden Pariisiin ja loman tokalla viikolla ilmeisesti Etelä-Ranskaan moikkaamaan Susannaa !