C'est bientôt la fin

Niin luki jättimäisessä kortissa jonka mun luokkalaiset oli tehny mulle, mukana jokaiselta pieni viesti. Sain myös käsispallon, johon oli kirjoitettu luokkalaisten nimiä. Käsisjengiltä sain pelipaidan, kavereilta rannekorun. Baptistelta ja Leanalta mm. viinipullon mun synttäreiks, ja sitä kautta opin että postista saa erikoispaketteja viinipullojen lähettämistä varten..only in France. 

Viimeisten parin viikon aikana oon hyvästellyt luokan, Lyonin, käsisjengin, parhaat kaverit, Baptisten ja Leanan ja Hugon, tässä järjestyksessä. Oon lukenut suomeksi että saisin taas siitäkin kielestä kiinni, oli ollut pieni tauko. Tein jäähyväisaterian host-äidille oman äidin reseptillä, tyhjensin ja siivosin huoneen host-äidillä. Oli jännää seistä oman huoneen ovella ja nähdä se taas sellasena kuin se oli syyskuussa kun saavuin.

 Tässä pari kuvaa pienistä päätösjuhlista jotka pidettiin luokan kanssa pari viikkoa sitten, tulee kyllä ikävä..

yöpymisvalmistelut

 
Huomenna mä lähen. 

Tänään on vuorossa huoneen siivous ja aterian valmistaminen host-isällä, kamat oon jo suunnilleen pakannut. Mullahan tää pakkausprosessi alko jo viikkoja sitten, kun aloin siirtää kamoja host-äidiltä host-isälle..laukku painaa siinä 23kg, eli lisäkiloista en luultavimmin joudu maksamaan !

On oikeesti tosi hämmentävää, että nyt täältä sitten pitää lähteä. Miten "joo, mulla on vielä neljä kuukautta" vaihtui "lähden kesäkuussa" josta taas "lähden 26. päivä" ja viimein "lähden ensi viikon torstaina", "lähden ylihuomenna". Mä en voi käsittää sitä, mutta niin mä vaan löysin itteni kirjottamasta jäähyväiskirjeitä melkein tyhjässä huoneessa, elämä pakattuna matkalaukkuun viimeisen 10 kuukauden ajalta. Ei sitä haluaisi uskoa. Musta on vähän masentavaa että rakentaa tänne elämää melkein vuoden ajan ja juuri kun kaikki on alkanut sujua ja elämästä alkaa nauttia, onkin lähdön aika. En vaan voi tajuta sitä kunnolla, että pian päivä, joka on käynyt mielessä joka päivä, koittaa ja nousen taas lentokoneeseen, kohteena Helsinki-Vantaa.

Tässä tällästä pientä avautumista..on tosi hämmentävää, kun on samaan aikaan innoissaan palaamassa kotiin ja haikea kaiken jättämisestä. Mutta niinku host-isä mulle sano, ikinä ei voi tietää minne elämä kuljettaa. Saattaahan olla että joku päivä perustan lääkärinvastaanoton Panamaan Hugon kanssa, ei sitä voi tietää :D

Tu vas me manquer Clara !

Huomenna siis host-äiti tulee hakemaan aamulla ja heittää mut asemalle, josta lähdetään muiden vaihtareiden kanssa yhteisvoimin junalla kohti Lyonia, josta otetaan toinen juna Pariisiin, josta taas otetaan yöjuna Berliiniin. Perjantaina siis herään Berliinissä ! Sieltä lähdetään kohti Werbellinseetä jossa YFU:n järjestämä neljän päivän YES-seminaari pidetään. Tulee varmasti olemaan huippua, meitä on noin 500 nuorta eri puolilta Eurooppaa..jännittää liikaa.

Tässä tällänen pieni päivitys fiiliksistä ennen lähtöä, tiistaina sitten suunnitelmissa on ottaa ruisleipä-, Oltermanni- ja maitoyliannostus ja mennä saunaan (se on muuten yksi asia jota ranskalaiset ei vaan voi käsittää, että jokaisella on oma sauna himassa). Tuun sitten taas kertomaan tunnelmia !