Henkistä akrobatiaa

Salut ! En ehtiny viime viikolla kirjotella tänne, meillä oli Yfun réunion ja pääsin tapaamaan taas kaikki tän mun alueen muut vaihtarit :) Viikonloppu oli tosi kiva, ohjelmassa oli syömistä ja keskustelua ja viel vähän lisää syömistä ja keskustelua ranskalaiseen tapaan ! Kaikkien piti valmistaa omalle maalle tyypillinen jälkkäri (mä tein omenakaurapaistosta) eli saatiin maistella n. 20 erilaista kakkua tms. :P

Elizabethin kaa matkalla tapaamiseen, vuorilla sato vähän lunta :o

talo jossa yövyttiin (ei ollu lämmitystä....)

mun omenakaurapaistos alavasemmalla

Tää vaihtovuosi on kokemuksena kyllä sellanen jonka vaan itse vaihdossa ollut voi kunnolla ymmärtää, sen miten tää on varmasti elämän huonoin ja paras vuosi samaan aikaan. Koti-ikäväprosentti vaihtelee ihmisen mukaan, joillain ei oo ollenkaan ikävä, toisilla on vaikeempaa. Puhuttiin just tästä yhen jenkkivaihtarin kanssa, miten ei oo ikävä omaa elämää kotimaassa eikä haluais lähteä kotiin, mut miten kuitenki ikävöi kaikkia ihmisiä. Musta on kiva ajatella joitain ihan tosi arkisia juttuja mitä teen Suomessa (aamupuuron valmistus kuuluu näihin) ja muistella talvisia hiihtolomamatkoja ja leffailtoja kavereiden kanssa. Oon kans miettiny paljon viime kesää ja varsinki viimestä kahta viikkoa ennen lähtöä jotka kulu niinku sumussa, tunteet oli tosi sekavat. Se mitä Ronja sano on ihan totta, et miks tätä vuotta jännitti niin paljon, kun ihan normaalia elämäähän täälläkin eletään (paitsi et nyt normaali on Ranskan normaali).

On kans yksilöllistä miten käsittelee ikävää. Mä piirsin kaks viikkoa sitten hymynaaman bussin huurustuneeseen ikkunaan ja päätin, et seuraavasta viikosta tulis parempi. Oon mielestäni onnistunu ihan hyvin, välillä tulee notkahduksia, välillä on tosi onnellinen. Viime viikonloppuna réunionissa puhuttiin paljon yhteydenpidosta kotiin. En pystyny olee mitenkään yhteydessä Suomeen kolmeen neljään päivään, ja must tuntu paljon paremmalta sen jälkeen (maanantain hengenpelastus ei ollu ees hassumpaa), joten tulin siihen tulokseen että voisin yrittää vähentää yhteydenpitoa ja Facebookin selailua. Voi kans olla, että sen parin viikon takasen romahduksen jälkeen oon alkanu vihdoin kunnolla sopeutumaan. On alkanu olee niitä suunnitelmii kavereiden kanssa ja oon alkanu nostaa (väkisin) mun motivaatioo koulua varten joten tekemisestä ei oo puutetta. Sitä mä oon kaivannutkin, ja ehkä siks alkaa tuntua että mun ajatukset alkaa pikku hiljaa siirtyä kunnolla tänne.

panamalaisvaihtari Hugo :)

Se "huono" puoli vaihtarikavereissa muuten on, et tän vuoden jälkeen mulla on tosi paljon paikkoja vierailtavana ! Oon tutustunu esimerkiks yhteen poikaan joka asuu Rio de Janeirossa, ois tosi hienoo päästä joskus käymään siellä. Oon viimesen viikon aikana saanu puhuu suomea livenä parikin kertaa, se on tosi outoo..tuntuu et suomi on niin kankee kieli ranskaan ja englantiin verrattuna.

Viimeset pari viikkoo on ollu ihan tavallisia koulun suhteen, ymmärsin ranskan tunnilla 60% siitä mitä opettaja sano ja piirsin epämääräsen kartan hissa-mantsan kokeessa sen jälkeen ku olin kirjottanu pari sivua teollistumisesta. Ja sain sen keskitysleiri-kirjan luettua ! Opin hirveesti sanoja ja muuta sen avulla, joten aion hankkia lisää kirjoja ja kahlata ne läpi..sit perjantaina meil oli sellanen juoksutesti koulussa. Mun ikäsillä tytöillä matka oli 3,3km, meit oli n. 300 ja mä olin 9. eli kunto ei oo ihan vielä rapistunu.

Nyt mulla alkaa kahen viikon syysloma, pääsen vähän lataamaan akkuja :)