Toukokuun tuulia

Pilvetön taivas, vilvoittava tuuli, auton lämpömittarissa 28 astetta. Siristän silmiä auringossa, katson horisontissa siintäviä vuoria. Joitain asioita ei voi selittää, ne pitää itse kokea.

Seuraavaksi vähän päivitystä viime aikojen puuhista, postausten välillä onkin venähtänyt pitkä aika, pahoittelut ! Täällä mä edelleen elelen, kuvamäärä jonka otin kuun alussa toisella lomaviikolla on vaan tuntunut lannistavan suurelta enkä oo jaksanut alkaa käymään niitä läpi..j'ai eu la flemme kuten ranskalainen asian ilmaisisi. Nyt tosiaan viedään viimesiä viikkoja täällä, viimeset kokeet on pidetty ja koska en kirjota ranskaa muiden mun luokkalaisten tavoin niin oon nyt itse sitten ottanut varaslähdön kesälomaan! (mun luokalla alkaa lukuloma 10.6.)

Lähen nyt sit käymään läpi mitä tässä kuussa on tapahtunut eli saatte jättipostauksen toukokuusta. Kun selostin yks päivä pari viikkoa sitten host-isälle mun suunnitelmia niin se totes vaan että mullahan on paljon ohjelmaa. Ja hyvä niin, yritän tehä kaikkea mahollista nyt kun vielä ehdin ! Toisaalta oon täällä oppinut ettei kannata liikaa murehtia pikkuasioista, on suurempiakin huolia kuin että ehdinkö nähdä jonkun kaupungin vielä ennen lähtöä. Multa kysellään paljon että aionko palata Ranskaan, ja tietysti aion, ihan niin traumatisoitunut en oo. Noei. Sain tietää etten valitettavasti tapaa enää Carolia, joka tulee Ranskaan kesäkuun sijaan heinäkuussa. Mutta kuten host-isä sanoi, ensi kerralla sitten.

Joka tapauksessa vietin sen pääsiäisloman toisen viikon eli toukokuun alun mun luokkakaverin Johannan perheen luona, kun host-isä oli Jenkeissä ja host-äiti ja -sisko matkalla. Oon laskeskellut että oon nyt vaihdon aikana yöpynyt ainakin 15 eri paikassa eli toisten nurkissa oleskelu on tullut tutuksi..puhuin just tällä viikolla mun luokalle vähän vaihtokokemuksesta, ja kerroin esimerkiksi siitä miten ootan tunnetta että oon taas omassa kodissa, en kenenkään vieraana tai jotenkin väliaikaisena. Mut viikko Johannan luona oli superkiva, yks vaihdon parhaista ! Pääsin hyvin Johannan perheen menoon mukaan, ovat tosi vieraanvaraisia ihmisiä, ja viikon lopussa tuntu että olin saanut taas uuden perheen täältä.

Saapumispäivänä asetuin taloksi ja leivoin rahkapiirakan perheelle joka niin ystävällisesti otti mut vastaan. Keskiviikkona käytiin eläinpuistossa, joka on tän meiän régionin toiseksi suurin. Kyseinen zoo on Annonayhyn johtavan tien varrella eli ohitetaan se päivittäin koulumatkalla, ja host-äiti olikin sanonut että se kuuluu paikkoihin joissa mun pitäis käydä ennen lähtöä. Nyt sitten pääsin ihmettelemään kaikkia eläimiä joita siellä oli, ensin ajeltiin autolla sellanen safari läpi ja sitten siirryttiin liikkumaan jalkaisin itse puistoon. Paikka yllätti mut positiivisesti, meillä vierähti siellä useampikin tunti, eli jos tännepäin Ranskaa jostain syystä eksyy niin Zoo de Peaugres on käymisen arvoinen paikka.

Torstaina lastattiin auto täyteen ja lähdettiin etelään kohteena Roussillon-niminen kylä joka on meiän Rhône-Alppila régionista etelään sijaitsevalla hallintoalueella. Eli suomeksi lähdettiin etelään. Siitä alkoi tosi intensiiviset kolme päivää (jotka tuntu viikolta), on ihme miten lyhyessä ajassa voi nähdä niin paljon. Etelään suunnatessa pysähdeltiin eri kylissä kattomassa pieniä nähtävyyksiä. Aloitettiin Fontaine-de-Vaucluse -nimisestä kylästä, jossa oli paikan nimen mukaan lähde, joka oli muuten uskomattoman kirkasvetinen.

millonkoha viimeks oon nähny noin kirkasta vettä

Sitten jatkettiin Village des Bories -nimiseen paikkaan, jossa on parisenkymmentä kivistä rakennettua vanhaa "taloa". Tää pieni kylä syntyi joskus 1700-luvulla ja on nyt ollut ulkoilmamuseona noin kolme vuosikymmentä. Talot on rakennettu jollain erikoistekniikalla pelkistä kivistä, minkäänlaista laastia tms. ei olla käytetty (ja silti pysyvät kasassa).

ja joku oikeesti asu tuolla

kuvat on Johannan isän ottamat :)

Kivihökkeleiden jälkeen käytiin Gordesin kylässä, joka on ihan upella paikalla !

 

Seuraava visiitti tehtiin Sénanquen vanhaan luostariin, jonka pihalla oli laventeliviljelmiä. Heinä-elokuussa koko pelto on sitten sinisenä. Tehtiin luostarissa opastettu kierros jonka ajaksi sammutin aivot (se opas puhu niin hiljaa että oli mahdoton pysyä mukana).

Auto oli visiitin ajaksi jäänyt aurinkoon, ja lähtiessä lämpömittarissa oli 35 astetta.....Johannan perhe sai hyvät naurut kun en voinut uskoa että oli oikeesti niin kuuma. Otettiin kuva ja ajettiin sinne Roussillon-nimiseen kylään jossa myös yövyttiin. Oli aivan upee paikka !

Johannan isän ottamia kuvia

Alue on tunnettu okran punaiseksi värjäämästä maaperästä, jota mekin päästiin ihailemaan, kun tehtiin pari kävelylenkkiä. Tässä kuvia ekalta päivältä:

Ja tokalta, jolloin tehtiin pidempi kävelylenkki:

Jatkettiin taas matkaa ja pysähdyttiin Forcalquier-nimisessä kaupungissa jätskille ja kiivettiin myös sellasen pienen kirkon luo hienolle näköalapaikalle (tässä vaiheessa jalat huus hoosiannaa)

 Kaiken tän jälkeen ajettiin vihdoin paikkaan jossa yövyttiin, ihanaan pikkukylään joka oli aika lailla keskellä ei-mitään..

kylän yläpuolella roikku tollanen pieni tähti

tonne ylös kiivettiin seuraavana päivänä

Matka ei ollut vielä todellakaan lopussa, seuraava kohde oli kylän lähellä oleva järvi

Eikä siinä vielä kaikki ! Kun Johannan vanhemmat kuuli etten oo vielä nähnyt Ranskan Rivieraa niin ne halus antaa mulle tilaisuuden käydä siellä ja parin tunnin ajomatkan jälkeen päästiinkin haistelemaan merituulta Hyères-nimiseen kaupunkiin.  

ravintolasta jossa syötiin

Montpellierista ostettu farkkutakki kovassa käytössä ;)

siellä ne oli satamassa kiltisti vierekkäin, Suomi ja Ranska

Käytiin vielä yhden pikkukaupungin vanhassa kaupungissa kävelemässä, tässä kuvia sieltä:

 Sit alkoi neljän tunnin kotimatka !

Ehdin ton viikon aikana nähdä vaikka mitä ja viihdyin Johannan perheen kanssa tosi hyvin, välillä sitä tapaa uskomattoman kivoja ja ystävällisiä ihmisiä. Ei todellakaan tehnyt mieli palata kouluun kaiken jälkeen..

kuvat Johannan kodin lähistöltä

Mutta pakkohan se oli. Loman jälkeen arki on jatkunut, oli ne viimeset kokeet, juhlittiin yhen luokkalaisen synttäreitä ja tein mun ensimmäisen maalin käsispelissä (oli ehkä jo aikakin). Vietin aikaa muiden vaihtareiden kanssa ja hyvästeltiin meksikolainen Pablo, joka palas jo kotiin..

Jäähyväiset lähtiessä Suomesta oli vaikeat, mutta silloin tiesi vielä palaavansa. Täällä oon saanut hyvästellä monia ihmisiä tietäen, ettei todennäköisesti enää koskaan tulla tapaamaan. Tällä kertaa se oli Pablo, pian tulee aika jättää koko Ranska taakse.

tu me manques..

 Paluu ja jäähyväiset olivat aiheena YFU-tapaamisessa, joka järjestettiin viime viikonloppuna. Se oli nyt sitten viimenen réunion vaihdon aikana, seuraava YFU-juttu on kesäkuun lopussa oleva YES-seminaari.

Viikko sitten kokoonnuttiin siis taas, tällä kertaa mukana olivat myös Susanna ja yks unkarilainen vaihtari Etelä-Ranskasta :) Aloitettiin viikonloppu acrobranch-puistossa kiipeillen, oli paljon hauskempaa ja ihan erilaista kuin mitä odotin !

turvavaljaat päälle...

...ja matkaan

Iltapäivän jälkeen lähdettiin kädet (ja Susannan tapauksessa myös käsivarret) hiertymiä täynnä kohti samaa paikkaa jossa ensimmäinen réunion pidettiin syksyllä. Tällä kertaa talo oli onneksi edes vähän lämpimämpi.. Sunnuntaina Ranskassa vietettiin äitienpäivää, ja niin me katettiin ruuat ulos ja kaikki sai YFU-hatun joka annettiin lahjaksi omalle host-äidille. Perinteen mukaan jokainen oli tehnyt jälkkärin, saatiin valita ranskalaisen tai oman maalaisen väliltä, joten tein appelsiini-suklaakuivakakun, jonka esittelin siis suomalaisena (otin reseptin täältä: http://kotiliesi.fi/ruoka/reseptit/meheva-appelsiini-suklaakakku) . 

me suomitytöt :)

Kun mietittiin yhdessä, miten host-perheitä ja kavereita voisi kiittää yhteisestä ajasta täällä, tuli tajuttua paremmin että kohta se lähtö oikeasti on edessä. Alle kuukauden päästä. Musta on tosi kiva palata kotiin, skypetin just perheen kanssa ja se vaan lisäs odotusta, mutta tuleehan lähtö olemaan vaikea. Toi YFU:n tapaaminen oli must tosi hyödyllinen ja se järjestettiin just oikeaan aikaan, teki hyvää vaihtaa ajatuksia lähdöstä ja oikeesti puhua siitä, mitä ainakaan itse en haluaisi kokea, kaiken hyvästelystä. Aion kirjottaa kirjeitä kavereille ja perheelle, en tiiä vielä miten voisin tarpeeksi hyvin ilmaista kaiken sen kiitollisuuden jota tunnen. Vaikkei tää vuosi oo vastannut ollenkaan mun odotuksia niin oon tosi ilonen että lähdin, musta kaikki vaihtarit on tehny oikeen päätöksen haastaessaan itsensä tällä tavoin. Mikään vaihtovuosi jota oon tarkemmin seurannut ei oo ollut ongelmaton, mutta siksi täällä ollaan, että niistä ongelmista opittaisiin selviytymään. Suomessa sitten jatkuu taas se ns. oikea elämä, pääsen sinne minne oikeasti kuulun.

Kiitokset niille jotka jaksoi lukea loppuun asti ja hyvää kesälomaa kaikille niille joilla se alkoi ! :)