Tärkeintä on lähteminen/muistaa jonkun sanoneen

Kirjoitin googlen hakukenttään "suomi" ja hymähdin painaessani enteriä. Olin saanut tehtäväkseni tehdä Suomesta esitelmän, kaikenlaisista faktoista pinta-alasta hallitukseen, ja en tiennyt mistä aloittaa. Kaikki me vaihtarit oltiin saatu sama tehtävä, piti kertoa omasta maasta, ja oltiin vähän hermostuneita ranskan puhumisesta yksin monen ihmisen edessä. Loppujen lopuksi esitelmien alussa opettaja, joka meille tehtävän oli antanut, ilmoitti sen olevan enemmänkin katsaus maan koulutusjärjestelmään. Katselin siinä sitten valmistelemaani paperia täynnä tietoa suomalaisista ihmisistä ja tuntureista ja ajattelin että hyvä juttu. Olinhan mä jotain koulustakin kirjottanut, ja kerroin sitten sen, mutta nyt kun mietin niin olisin voinut luennoida suomalaisen koulusysteemin ihmeistä vaikka koko tunnin !

Mun on pitänyt kirjottaa jo kauan sitten kaikesta siitä, miten Suomeen täällä suhtaudutaan, mutta aina se on jotenkin jäänyt. Nykyään saatan muistaa yhtäkkiä miten joku asia toimii Suomessa ja miettiä, että ainiin sekin on erilaista. Oon tässä vaiheessa jo sen verran tottunut ranskalaiseen tapaan hoitaa asioita :D

viime kesänä Kolilla otettu kuva

 Alussa multa aina kyseltiin että tunnenko jonkun ruuan ja sitten vastailin että juu tunnen oliivit ja jep kyllä meilläkin on mansikoita. Pääsin aina yllättämään ! Suomi on silleen tosi kaukanen ranskalaisille. Kuten jompikumpi host-vanhemmista mulle selitti, yleistäen sanottuna kaikki Saksasta pohjoiseen ja itään on tuntematonta aluetta. Kun sitten kertoo, että Suomi on Ruotsin ja Venäjän välissä, ranskalainen ottaa miettiväisen ilmeen ja toteaa sen olevan pohjoisessa. Olemme mukana Euroopan Unionissa ja käytämme euroa, kyllä vain. Mä nyt vähän liiottelen, mutta välillä on kyllä tullut tunne että me ollaan Suomessa erityisen sivistyneitä maantieteen suhteen. Tää tunne vahvistui kun yhen kerran kuulusteltiin ruotsalaisvaihtarin kanssa jenkkiä, otettiin maailmankartta esiin ja käskettiin näyttämään Suomi, Ruotsi, Japani, Uusi-Seelanti jne. Suomen kohdalla jenkkivaihtarin sormi liikkui kohti Euraasian mannerta, good, ja pysähtyi tehden laajan ympyrän Pohjois-Euroopan ympärillä ("jossain täällä"), not so good. Samainen jenkkivaihtari luuli, että Suomessa käytetään yhä sellasia vanhanajan mekkoja. (Se varmaan ajatteli myös että meiän maailma on mustavalkonen.) Mut niin, en mä kyllä osaa nimetä ja sijottaa kaikkia USA:n osavaltioita, mikä tältä jenkiltä onnistuu helposti — jokaisella on vahvuutensa. Täällä me käsitellään mantsan tunneilla Ranskan eri alueiden suunnittelua ja urbaanistumista, oon edelleen aina vähän hukassa, mutta ei se mitään. Paitsi että ensi viikolla on koe.

Suomen väkiluku on shokki yleensä kenelle tahansa, kun vielä lisään pinta-alan olevan about puolet Ranskasta. Ollaan pieni rauhallinen erakkokansa. Suomalaisten ihmisten oletetaan olevan pitkiä sinisilmäisiä blondeja, ja mun onkin todettu useampaan otteeseen olevan feikki-suomalainen. Pelkästään koko sopii kuvaan :D Erityisesti sitä esitelmää tehdessä tajus miten paljon kaikkia pieniä eroja suomalaisten ja ranskalaisten väliltä löytyy. Miten meille oma sauna on ilmiselvä asia, ja täällä sitä ihmetellään. Tai miten me vetäydytään kesäisin mökeille nauttimaan luonnon rauhasta ja talvisin matkataan pohjoiseen laskettelemaan. Täällä ollessa on todellakin saanut oppia, että mulle normaalit asiat saattaa olla toisesta kulttuurista tulevalle outoja. Kaikki tälläset erot on musta tosi hauskoja ja tykkään vertailla ja kertoa miten asiat on Suomessa. Kerran panamalaisvaihtari pyys mua selittämään, miten voin käydä talvisinkin lenkillä, ja kerroin sitten että kun laittaa pipon päähän, hanskat käteen ja varoo jäisiä kohtia niin kyllä siitä selviää.

Meiän kieli on kanssa jännä juttu. Ei, Suomessa ei puhuta englantia, eikä suomi ja ruotsi oo läheskään sama kieli, vaikka kumpaakin puhutaan Suomessa. Suomen kieli ei myöskään muistuta tanskaa tai norjaa. Toisten korviin suomi kuulostaa venäjältä, ruotsalaisvaihtarin mukaan joka toinen sana muistuttaa "pekkalaista" ja sitten se nauraa perään mun suomiaksentille kun yritän sanoa jotain ruotsiksi (voin iloisesti ilmoittaa unohtaneeni koko kielen). Meillä on pitkiä ja vaikeita sanoja ihan pienimmillekin asioille. Suomen kieltä pidetään mahdottomana oppia. Kun ihmiset kuulee, että oon nelikielinen (jos nyt kuitenkin lasken mukaan sen ruotsin), saan arvostavia katseita. Yllättävänä pidetään sitä, ettei Suomessa dubata leffoja, vaan meillä on aina tekstitykset. Olin just eilen host-äidin kanssa leffassa kattomassa 12 Years a Slave, joka oli englanniksi ranskankielisillä tekstityksillä. Mä tunnistin heti Brad Pittin sen äänestä, kun taas host-äidillä kesti vähän aikaa varmistua että se tosiaan oli Brad, koska ei ollut lähes koskaan kuullut sen oikeaa ääntä :D

Suomen ilmastoa pidetään masentavan kylmänä ja pimeänä. Se, että talvisaikaan aurinkoa ei ole kovin paljoa, pidetään kauhistuttavana. Host-isä sanoi, että tarvitaan erityistä rohkeutta sellaisissa olosuhteissa asumiseen. Se on sitä kuuluisaa suomalaista sisua. Sille jenkkivaihtarille Suomi muuten oli sitä, että talvisin juostaan saunasta alasti pyörimään lumeen revontulten alla.

Kaiken kaikkiaan täällä oleminen on saanut mut rakastumaan Suomeen uudella tavalla, kaikkiin meiän tapoihin ja perinteisiin. Ihmiset on monesti kysynyt, miksi oon Ranskassa; monet ajattelee että kirjoitan ylioppilaaksi täältä tai että haluan opiskella sitä lääketiedettä ranskalaisessa yliopistossa. Sitten sanon, että haluan vain oppia tän kielen omaksi ilokseni ja että vaihtovuosi on uskomaton kokemus. Mulla on kuitenkin vielä pari vuotta aikaa pohdiskella, haluaisinko lähteä ulkomaille opiskelemaan. Saa nähdä miltä sitten tuntuu, kun on aika päättää. Tällä hetkellä ajatukset kuitenkin vetää takaisin kotiin.

Cette semaine, j'ai fait une présentation de la Finlande, et cela m'a fait penser à quelques faits de mon pays qui étonnent les Français, comme notre petite population ou notre langue bizarre. Je trouve les différences entre les cultures très amusantes, j'aime bien les apprendre. Précédemment, j'ai écrit de quelques cliches que j'ai rencontré pendant ces mois en France. Ce séjour m'a fait apprécier ma propre culture d'une nouvelle manière, car j'ai appris beaucoup de choses des pays différents. Il reste à peu prés quatre moins de mon séjour, je suis sûre que je vais bien profiter le printemps et l'été français. Je suis très heureuse d'avoir la chance d'être ici. Et les photos sont de l'été dernier, je trouve qu'elles présentent bien la Finlande !