"Haluatko kahvia kupista vai kulhosta?"

Hejsan :) Viime viikonloppuna YFU järjesti meille toisen réunionin eli kaikki me tän Rhône-Alpes -alueen vaihtarit kokoonnuttiin taas yhteisen viikonlopun merkeissä. Ensimmäinen réunion oli lokakuun alussa, sillon kun ranskalainen elämä oli aluillaan, toinen oli nyt, kun ollaan suunnilleen puolivälissä. Näissä réunioneissa vähän katellaan et miten sujuu eli puhutaan ja vietetään aikaa vaihtareiden kesken, ja jos jollain on ongelmia esim. host-perheen kanssa niin niihin haetaan ratkaisuja YFU:n vapaaehtosten kanssa sellasissa workshopeissa. Paikalla on siis ihmisiä tukemassa, heidän kanssa voi puhua mistä vaan vaihtoon liittyvästä, ja lisäksi on yhteistä ohjelmaa, tällä kertaa tehtiin loppiaiskakkuja (galette des rois).

 Tää viime viikonlopun kokoontuminen pidettiin vanhassa linnassa jossa voi järjestää erilaisia tapahtumia. YFU-tapaamisiin kuuluu iso talo, jossa lämmitys toimii kyseenalaisesti, kahvin juominen kulhosta (tätä tuun jatkaa Suomessa), puhuminen kaikesta vaihtoon liittyvästä ja tietysti se että syödään paljon :D Jokainen vaihtari oli taas valmistanut oman maan jälkkärin, mä olin tehnyt rahkapullaa. (Tän rahkapullan valmistukseen liittyi väittely host-isän kanssa siitä onko kardemumma ja kaneli sama vai eri asia, epätavallinen pullan kohotus ja palaneen käry kun rahkatäytettä valui uuniin. Anyway, oli se ihan hyvää !) Sunnuntaina kaikki host-perheet oli sit kutsuttu lounaalle ja maistelemaan meiän tuotoksia ennen kotiinpaluuta eli sain kerätä lautaselle taas maistiaiset 16 erilaisesta jälkkäristä..

sunnuntailounaan tunnelmaa

rahkapullan leikkaaminen on vaikeempaa kun vois luulla

Yleisesti ottaen vaihtarit korostaa just blogeissa ja netissä niitä vaihdon hyviä puolia. Jos niitä huonompia hetkiä on, niin ei niitä aina halua/jaksa jakaa. Sanotaan nyt kuitenkin että mulla on ollut fiilis tähän kaikkeen vähän hukassa viime aikoina. Kyllähän mulla on kaikki hyvin, ei erityistä syytä valittaa. Ehkä mulla on vaan ollu pieni joulun/puolivälin kulttuurishokki jota väsymys on pahentanut. En tarkota että oisin ikävöiny hirveesti kotiin, välillä vaan toivoisin että ois jo kesä-heinäkuu ja pääsisin Suomeen. Pienetkin asiat on ottanu päähän viime aikoina, tuntuu että alkais pikku hiljaa riittää ja samalla tiiän että on vielä saman verran edessä. Vähän niinku mun kärsivällisyyttä ois venytetty syksystä asti ja nyt ois tullu raja vastaan. Tää alko joulukuun alkupuolella, jollon yleisfiilis laski ja viime viikolla oli sit varmaan huippukohta, jollon tajusin tän kaiken, päätin kirjottaa siitä ja hakea sen hyvän asenteen takas tsemppaamalla enemmän. Välillä sitä vaan turhautuu, se kai kuuluu kokemukseen :D

Tän kaiken takia mun suhtautuminen tohon meiän réunioniin vähän vaihteli. Kun siihen oli vielä aikaa, odotin innolla tai silleen koska tiesin että se on suunnilleen puolivälissä meiän vaihtoa, ajattelin että on kiva nähdä taas muita ja vertailla kokemuksia. Lauantaiaamuna tunnelmat oli vähän toiset. Pelkäsin, että näkisin miten muut puhuu hyvää ranskaa ja miten joillain oikeesti on se "elämäni paras vuosi"-juttu meneillään. Tiiänhän mä ettei muiden onnistumiset ja onni oo multa pois, mutta silti. Ennen lähtöä fiilis parani ja kaiken kaikkiaan viikonloppu sujui hyvin ja oli tosi kivaa ! Toivotettiin tervetulleeks uus australialainen tyttö ja hyvästeltiin jenkkivaihtari joka lähtee tällä viikolla kotiin. Aika kuluu nopeesti, tuntu jännältä puhua siitä miten ja millon lähetään YES-seminaariin, suureen Berliinissä pidettävään YFU:n eurooppalaisten vaihtarien tapahtumaan, joka päättää vaihtovuoden. Se tuntuu niin kaukaselta ! Mut seuraava meiän Rhône-Alppilaisten välinen tapaaminen pidetään toukokuussa :)

Madeleine (Australia) ja Charlotte (Saksa) :)