Puoliväliksi sitä kutsutaan

"Paula, sulle on kirje YFU:lta", host-äiti sanoi yhtenä iltana muutama viikko sitten ja ojensi valkosen kirjekuoren jonka lähettäjä oli YFU Ranska. Heti kun näin, että mun nimi oli kirjotettu siihen kuoreen mun omalla käsialalla, tiesin mistä oli kyse. Sitä kirjettä olikin jo saatu odottaa.

Tossa eilen tuli tasan viisi kuukautta siitä kun jätin Helsinki-Vantaan lentokentän aika sekavin tunnelmin. Toisaalta olin just hyvästelly äidin ja Emilin, toisaalta olin ihan superinnoissani ja vakuuttunu siitä että olin tehny mun elämän parhaimman päätöksen lähtemällä vaihtoon. Nyt ollaan tultu kauas siitä, kun heräsin ihan ekana aamuna host-äidillä enkä pariin sekuntiin tienny missä olin. Muistan edelleen sen tunteen selvästi, tuijotin hämmentyneenä tuntematonta kattoa ja sit kaikki palautui mieleen. Elämä on hyvin erilaista kuin alussa, nyt tiedän miten asiat toimii. Aika on mennyt nopeasti ja toisaalta taas niin hitaasti, kotiinpaluun käydessä päivittäin mielessä. Oon silti edelleen vakuuttunut, että lähteminen oli todella hyvä päätös, ja oon kiitollinen siitä että mulla on mahdollisuus olla täällä ja elää ranskalaisittain.

Suomesta sopivasti saapunut paketti sopii puolvuotisuuden fiilistelyyn :D

Viime elokuussa meillä oli Pariisin seuduilla se YFU:n neljän päivän soft landing camp eli saapumisvalmennus, jolla valmistauduttiin tapaamaan host-perheet ja käytiin läpi vaihtoon liittyviä asioita. Sen valmennuksen lopuksi jokainen kirjoitti itselleen kirjeen, jonka vastaanottaisi suunnilleen vaihdon puolivälissä. Kirje kirjoitettiin peloista ja odotuksista, ja sen tarkoituksena oli antaa motivaatiota jäljellä olevaa aikaa varten. Mun kirjeestä huokui se alun innostus, ja sitä lukiessa tajusin kuinka suuret odotukset mulla(kin) oli vaihtoa varten. Kirje koostui lähes pelkästään kysymyksistä, joihin olisin halunnut vastauksen jo silloin 5 kuukautta sitten. Nyt kun tiedän, millaista elämä täällä on, on jännää muistella niitä mielikuvia joita mulla oli vaihdosta. Ennen lähtöä en tiennyt vielä mitään vaihtarin identiteetistä, joka täällä on tullut omaksuttua.

Pari viikkoa sitten pidetty YFU:n viikonloppu ja toi kirje muistutti mua taas siitä, miks alunperin halusin lähteä vaihtoon. Ja niinku jokanen kirje tai paketti jonka oon vastaanottanu, niin se kirje muistutti mua taas siitä että mulla on Suomessa toinen elämä johon tuun palaamaan, vaikka kuinka kaukaselta se tuntuiskin tällä hetkellä. Tää elämä on saanut erilaiset puitteet kun mitä ajattelin viime kesänä ja sillon kun kirjotin sen kirjeen. Siitä tuleekin mieleen asia, joka jokaselle vaihtoonlähtijälle pitäis sanoa kohdemaasta riippumatta: älä odota mitään. Yritä olla rakentamatta niitä pilvilinnoja ja suuria odotuksia, joka päivä ei tapahdu jotain superkivaa, tää on tavallista elämää, ja loppujen lopuksi on aika paljon tuurista kiinni minkälaiseen paikkaan ja perheeseen päätyy. Vastoinkäymisiä ja huonoja aikoja tulee vastaan, niinku niitä onnistumisia ja huumaavia onnenhetkiäkin. Mä en silleen pysty vielä erottamaan mitään kohokohtaa näitten viiden kuukauden ajalta, vaikka hyviä muistoja kuitenkin löytyy paljon. Muistan esimerkiksi jokasen kehun mun ranskaan liittyen, koska jokanen niistä kehuista on ollut kuin pieni taputus olalle. Kehujen antajat ei varmaan ite voi kuvitellakaan miten hyvän mielen ne on mulle tuonu, ne ei tiiä miten monta kertaa oon palannu niihin hetkiin uudestaan ja miten kiitollinen olin ja oon edelleen.

Ekojen kuukausien aikana olin yllättyny, myönnetään, vaikka luulin että tiesin mitä suunnilleen odottaa vaihtarielämältä. Saatoin kylppäriä siivotessa ajatella että nääkö on niitä hetkiä joihin palaan sanoen "sillon ku mä olin vaihtarina..". Vaihtarina oleminen jännitti mua ihan hirveesti, en kuitenkaan oikeesti tienny minkälaiset olosuhteet mua odottais täällä. Sain kuitenkin huomata että ihan tavallistahan tää elämä on, ei mitään ihmeellistä. Oon kuitenkin varma, että tästä vuodesta on mulle paljon hyötyä ja että tää on mulle kokemuksena tosi arvokas. Suomen ja Ranskan elämiä verratessa on tullut omaksuttua uudenlainen näkökulma asioihin, oon varma että oon kasvanut henkisesti. Enää en pelkää lähteä maailmalle, oon jo nyt oppinut että se on avoin ja että pärjään omillanikin.

Ja niin, se kirje. Nyt kun ajattelen asiaa, niin se suoriutui tehtävästään hyvin. Sain uudenlaista motivaatiota, ja oon valmis ottamaan seuraavista viidestä kuukaudesta niin paljon irti kuin vain pystyn. Vaihdon toinen puolisko voi alkaa !

Koskaan ei voi suunnitella liikaa

Tällä viikolla tapahtui parikin juttua, jotka selvensi tulevien kuukausien ohjelmaa ja pääsin tekemään vähän suunnitelmia loppuvaihtoa silmällä pitäen :)

Alotetaan Ranskan yo-kirjotuksista. Ne menee siten, että premièrellä (jolla nyt oon täällä) kirjotetaan ranska ja terminalella (eli abivuonna) loput opiskellut aineet. Nyt meillä on alkanut tavallaan "harjotuskirjotukset" eli meillä on isoja kokeita, joissa aihealueena on kaikki tähän asti opiskeltu..could somebody save me. Opiskeluahan muuten auttaa se etten alussa ymmärtäny yhtään mistä puhutiin josta seurasi se että panostus muistiinpanoihin oli nolla. Oon itseasiassa nyt kerratessa tajunnu joitain juttuja mitä muistan et ollaan tehty tunneilla, on tullu monta ahaa-elämystä ("sen takia siis katottiin niitä jänniä käyriä fyssan tunnilla"). Mun lukiossa on kaks vaihtaria, jotka on terminalella ja aikoo osallistua ihan niihin kunnon kirjotuksiin..
Olin ite ajatellu että voisin yrittää sitä ranskan kirjottamista, kun täällä kerran ollaan ja maikat kannustaa kokeilemaan. Kokeeseen kuuluu kirjallinen ja suullinen osuus, jotka suoritetaan eri päivinä. Kirjallinen osuus on sellanen essee-tyyppinen koe, jossa pitää osoittaa että tuntee paljon kirjallisuutta tai jotain. Viime maanantaina meillä oli harjotusversio siitä suullisesta osuudesta. Juttu toimii niin, että on annettu opiskeltavat tekstit (meillä oli 10 yhteensä, oikeissa kirjotuksissa on enemmän), joista yhtä sitten käsitellään analysoiden koepäivänä. Opettaja antaa johonkin niistä 10 tekstistä liittyvän kysymyksen, sulla on puoli tuntia aikaa valmistella vastaus ja sitten 10min sen vastauksen esittelyyn. Vastauksen valmistelun aikana samassa huoneessa on muuten koko ajan joku suorittamassa suullista osiota. Noh, vaikka sain valita kokeen alussa tekstin jota käsittelin, niin sain puhuttua opettajan edessä yhteensä vaan noin 5min. Maikka oli silti ihan tyytyväinen mun suoritukseen ja sanoi että olin rohkea kun yritin :D

Tällä viikolla sain tietää mun lähtöpäivän, ja ranskan kirjotusten suullinen osuus on juuri sinä päivänä kun lähden. Päädyin sitten siihen, että teen vaan sen kirjallisen osuuden, joka on kesäkuun puolivälissä. Lähtöpäivä on 26.6, jonka jälkeen on neljä päivää kestävä vaihtarien YES-seminaari Berliinissä, ja kotona Suomessa olen siis 1.7.

Sain myös tietoa mahdollisuudesta suorittaa DELF-kielitutkinto täällä. Kyseessä on siis tutkinto, jolla saa diplomin ranskankielen taidoista. Jos menestyy tarpeeksi hyvin, niin diplomi korvaa ranskalaisen yliopiston pääsykokeen kielitestit. Voisin tehdä ton tutkinnon myös Suomessa, mutta täällä se on täysin ilmaista mun lukion kautta (Suomessa se maksaa 60-110e suoritettavasta tasosta riippuen). Suunnitelmissa ois nyt siis suorittaa toi tutkinto maaliskuun lopussa ! Sillon ranska on toivottavasti tarpeeksi hyvin hallussa..

Lisäksi seuraavan loman suunnitelmat selkeni, ja olen nyt siis menossa Pariisiin maaliskuun ekalla viikolla :) Pitää alkaa mietiskellä, mitä kaikkea haluan nähdä ja tehdä siellä ollessa. Onneksi host-äiti anto mulle kaikenmaailman esitteitä katottavaksi ! Siitä vaan sitten valitsemaan..

Paris is always a good idea ;)

"Haluatko kahvia kupista vai kulhosta?"

Hejsan :) Viime viikonloppuna YFU järjesti meille toisen réunionin eli kaikki me tän Rhône-Alpes -alueen vaihtarit kokoonnuttiin taas yhteisen viikonlopun merkeissä. Ensimmäinen réunion oli lokakuun alussa, sillon kun ranskalainen elämä oli aluillaan, toinen oli nyt, kun ollaan suunnilleen puolivälissä. Näissä réunioneissa vähän katellaan et miten sujuu eli puhutaan ja vietetään aikaa vaihtareiden kesken, ja jos jollain on ongelmia esim. host-perheen kanssa niin niihin haetaan ratkaisuja YFU:n vapaaehtosten kanssa sellasissa workshopeissa. Paikalla on siis ihmisiä tukemassa, heidän kanssa voi puhua mistä vaan vaihtoon liittyvästä, ja lisäksi on yhteistä ohjelmaa, tällä kertaa tehtiin loppiaiskakkuja (galette des rois).

 Tää viime viikonlopun kokoontuminen pidettiin vanhassa linnassa jossa voi järjestää erilaisia tapahtumia. YFU-tapaamisiin kuuluu iso talo, jossa lämmitys toimii kyseenalaisesti, kahvin juominen kulhosta (tätä tuun jatkaa Suomessa), puhuminen kaikesta vaihtoon liittyvästä ja tietysti se että syödään paljon :D Jokainen vaihtari oli taas valmistanut oman maan jälkkärin, mä olin tehnyt rahkapullaa. (Tän rahkapullan valmistukseen liittyi väittely host-isän kanssa siitä onko kardemumma ja kaneli sama vai eri asia, epätavallinen pullan kohotus ja palaneen käry kun rahkatäytettä valui uuniin. Anyway, oli se ihan hyvää !) Sunnuntaina kaikki host-perheet oli sit kutsuttu lounaalle ja maistelemaan meiän tuotoksia ennen kotiinpaluuta eli sain kerätä lautaselle taas maistiaiset 16 erilaisesta jälkkäristä..

sunnuntailounaan tunnelmaa

rahkapullan leikkaaminen on vaikeempaa kun vois luulla

Yleisesti ottaen vaihtarit korostaa just blogeissa ja netissä niitä vaihdon hyviä puolia. Jos niitä huonompia hetkiä on, niin ei niitä aina halua/jaksa jakaa. Sanotaan nyt kuitenkin että mulla on ollut fiilis tähän kaikkeen vähän hukassa viime aikoina. Kyllähän mulla on kaikki hyvin, ei erityistä syytä valittaa. Ehkä mulla on vaan ollu pieni joulun/puolivälin kulttuurishokki jota väsymys on pahentanut. En tarkota että oisin ikävöiny hirveesti kotiin, välillä vaan toivoisin että ois jo kesä-heinäkuu ja pääsisin Suomeen. Pienetkin asiat on ottanu päähän viime aikoina, tuntuu että alkais pikku hiljaa riittää ja samalla tiiän että on vielä saman verran edessä. Vähän niinku mun kärsivällisyyttä ois venytetty syksystä asti ja nyt ois tullu raja vastaan. Tää alko joulukuun alkupuolella, jollon yleisfiilis laski ja viime viikolla oli sit varmaan huippukohta, jollon tajusin tän kaiken, päätin kirjottaa siitä ja hakea sen hyvän asenteen takas tsemppaamalla enemmän. Välillä sitä vaan turhautuu, se kai kuuluu kokemukseen :D

Tän kaiken takia mun suhtautuminen tohon meiän réunioniin vähän vaihteli. Kun siihen oli vielä aikaa, odotin innolla tai silleen koska tiesin että se on suunnilleen puolivälissä meiän vaihtoa, ajattelin että on kiva nähdä taas muita ja vertailla kokemuksia. Lauantaiaamuna tunnelmat oli vähän toiset. Pelkäsin, että näkisin miten muut puhuu hyvää ranskaa ja miten joillain oikeesti on se "elämäni paras vuosi"-juttu meneillään. Tiiänhän mä ettei muiden onnistumiset ja onni oo multa pois, mutta silti. Ennen lähtöä fiilis parani ja kaiken kaikkiaan viikonloppu sujui hyvin ja oli tosi kivaa ! Toivotettiin tervetulleeks uus australialainen tyttö ja hyvästeltiin jenkkivaihtari joka lähtee tällä viikolla kotiin. Aika kuluu nopeesti, tuntu jännältä puhua siitä miten ja millon lähetään YES-seminaariin, suureen Berliinissä pidettävään YFU:n eurooppalaisten vaihtarien tapahtumaan, joka päättää vaihtovuoden. Se tuntuu niin kaukaselta ! Mut seuraava meiän Rhône-Alppilaisten välinen tapaaminen pidetään toukokuussa :)

Madeleine (Australia) ja Charlotte (Saksa) :)

Koska jokaisen tulisi osata stepata

"Un, deux, trois, quatre, cinq, six, sept, huit..." kaikuu liikkasalissa uudestaan ja uudestaan. Ollaan kaikki 30 oppilasta oman steppilaudan takana ja edessä maikka näyttää uusia kuvioita laskien samalla ääneen. Suuresta mankasta kuuluu rytmikästä musiikkia (ekat kolme kertaa tuli vaan samoja biisejä joista sain tosiaan tarpeekseni), johon sovitetaan meiän askeleet. Tosiaan, hengenpelastus vaihtui steppiin enkä vois olla tyytyväisempi ! Luulin että stepin alkaminen tarkottais että ihan oikeesti otettais steppikengät esiin ja tanssittais tai jotain, mutta nykyään liikkatunnit muistuttaakin enemmän jotain ohjattua aerobic-tuntia (jollasella en kyllä oo koskaan ollut). Ollaan jakauduttu pieniin ryhmiin, ja jokasen tunnin lopussa muokataan näissä ryhmissä yhdessä maikan kanssa opittua osiota omaksi koreografiaksi joka esitetään kaikille. Maikka istuu oman pulpettinsa takana ja arvioi meitä ryhmänä ja erikseen. Tähän saakka on mennyt hyvin, kaikki sujuu kunhan pysytään kaukana uima-altaista. Loman jälkeen olin vaan sattunut unohtamaan kaikki askeleet..onneks en ollut ainoa.

Kouluun palattiin tosiaan maanantaina neljännen steppikerran merkeissä. Viimesen lomaviikon aikana juhlittiin uutta vuotta, näin kavereita ja jatkoin opiskelun välttelyä sunnuntaihin asti. Opettajien mielestä loma taitaa olla täydellistä aikaa opiskelulle, ja mulla olikin hienot suunnitelmat siitä mitä kaikkee voisin tehdä ja sit palata ihan uutena tyttönä kouluun. Taitaa olla turha sanoo miten loppujen lopuks kävi :D C'est pas grave, ei siinä mitään, en ollu taaskaan ainoa jolle oli käynyt niin.

lomalla tehty mustikkapiirakka matkusti host-mummille Lyoniin asti

 Oon ollut muuten iloisesti yllättynyt siitä, että oon pysynyt koulussa ranskalaisten mukana ihan ok:sti. Jos joku miettii, miks näkisin vaivaa koulun eteen vaikkei mun arvosanat vaikuta yhtään mihinkään, niin musta tuntuu paremmalta jos teen ees jotain koulun eteen, muuten tuntuu turhalta. Sitä paitsi lukio, jossa oon täällä, ei välttämättä ota vaihtareita tulevaisuudessa jos viittaan kintaalla opiskelulle, koska kuuluuhan se kuitenkin olennaisena osana ranskalaisen nuoren elämään (lue: koulu on ranskalaisen nuoren elämä). Mun keskiarvo on siinä 10.4 (/20), hyvän oppilaan alaraja menee kaiketi siinä 13 paikkeilla, mutta mulle toi on hyvin..huonoin arvosana kokeesta koko syksyn aikana oli 6/20 SVT:stä ja paras 19/20 enkusta yllättäen :D Rentreen eli kouluunpaluun jälkeen sain ennen lomaa olleen matikan kokeen takas, 3/20....ja sit yhen fyssan testin jost 1/20, oon vaan liian hyvä. Mut joo koulu on ranskalaisnuorten elämässä tosiaan suuressa osassa, esim. ihmiset täällä vertailee sitä kuinka monta tuntia vapaa-ajalla on työskennellyt koulua varten,  ja viimeisellä tunnilla ennen lomaa kaikkien tuloksia kerrottiin yleisesti luokassa ja sain tietää että oon jopa mun luokan 26. paras (en oo viimenen niinku oisin kuvitellu). Opettajat oli kirjotellu positiivisesti mun ranskalaiseen Wilmaan, tulokset on kuulemma "kaiken kaikkiaan tyydyttäviä ottaen huomioon kielellisen rajoittuneisuuden". Vaikka kaikissa mun opettajissa on joku piirre jonka takia tykkään niistä, niin matikan maikka on kyllä yks suosikeista ! Se kirjottelee mulle kokeisiin kommentteja suomeksi, vikalla tunnilla ennen lomaa taululle ilmesty teksti "Hyvää joulua, onnellista uutta vuotta", ja sit sinne Ranskan Wilmaan oli kirjotettu ranskalaisten kommenttien jälkeen "Kas niin !" Nää tulee aina ihan puskista mut piristää mun päivää joka kerta :D Lisäksi tää maikka kysyy jälkeenpäin että menikö oikein..oon joutunut antamaan palautetta ainoastaan verbien taivuttamisesta, sitä Google kääntäjä ei taida osata.

tää matikan koe meni vielä ihan hyvin

Lopuksi, yks mun kaveri pyys että kirjottaisin jotain myös ranskaksi, sanoin että voinhan mä aina yrittää selostaa jotain..joten voilà Clara ;)
Pour les gens qui comprennent le français mieux que le finnois, j'essaie d'écrire quelque chose en français aussi..j'espere que les erreurs ne dérangent pas trop !
Alors, on a changé le sauvetage au step et je ne pourrais pas être plus contente. Je pensais que le step voulait dire qu'on danserait, mais heureusement ça n'est pas comme ça. A mon avis, on pourrait quand même changer de temps en temps les chansons qu'on utilise pour les blocs..après les vacances j'avais oublié tous les pas mais heureusement je n'étais pas la seul :D

La dérnière semaine de vacances était bien, on a fait la fête de reveillon et j'ai vu mes amis. Je pense que les profs trouvent que pendant les vacances on a du temps pour se relaxer mais aussi pour travailler. Du coup j'avais beaucoup des plans de ce que je pourrais faire pour l'école pendant les vacances. Je n'ai pas réussi à les réaliser..mais encore, je n'etais pas la seul qui n'avait que profité de ses vacances :D Mes notes ici en France seront rien en Finlande après être revenu, mais je dois travailler quand même car le lycée ne prendra pas les étudiants étrangerés si on ne fait rien pour nos études. C'est bien car je me sens inutile si je ne travaille pas du tout. Et je suis étonnée grâce à mon progrès et aux commentaires positifs que les profs m'avaient écrit à l'Ecole Directe. J'ai appris que mes résultats sont satisfaisants et je dois poursuivre comme ça. Avec chaque de mes profs, il y a quelque chose que j'aime bien, mais le prof de maths est un de mes préfèrés car il écrit des commentaires en finnois par exemple à mes DS, il est très sympa :D

Myös hobitit puhuvat ranskaa

Niin se joulukuukin on ohi ! Tuntuu että tapahtuu paljon kaikkee ja yritän vaan pysyä perässä, toisaalta arjen mukanahan tässä ollaan menty ja kohta mennään taas..ajattelin vähän koota joulukuuta että omatkin ajatukset selkenis :D

Kuun alussa mulla alko steppi liikassa, kerron siitä ehkä myöhemmin lisää, sanotaan vaan että se on paljon kivempaa ku hengenpelastus ! Liikkamaikka oli muuten kirjottanu mun ranskalaiseen Wilmaan että mun taidot on hengenpelastuksessa vaatimukset täyttävät, voitto. Ja myös että mulla oli osallistuva ja hyvä asenne koko uintijakson ajan (melkein nauroin ääneen tota lukiessa).

Sit mulle ja saksalaisvaihtari Julialle muodostui tavaks mennä perjantaisin koulun jälkeen kahville Annonayn keskustaan :) Vastaanotin myös koko joulukuun ajan paketteja, host-äiti päivitteli et kuinka paljon niitä oikeen tulee..kiitos kaikille jotka muistitte mua kirjeellä tai paketilla tai jopa kummallakin ♥

Julian kanssa lähdössä ulos yks ilta :)

 Kävin Lyonissa siellä valofestivaaleilla, skypetin kavereiden kanssa, kirjotin hissa-mantsan kokeessa ensimmäisestä maailmansodasta kolme tuntia (ja sain näin tehtyä puolet kokeesta, mantsaosuudesta en nimittäin tiennyt mitään) sekä tutustuin mun amerikkalaiseen host-äitiin ! Carol tuli tosiaan joulukuun puolivälissä tänne Ranskaan, suurimman osan ajasta hän asuu Houstonissa, jossa hänellä ja host-isällä on toinen koti. Host-isä oli sanonut jo etukäteen, että talossa tulis olemaan ihan eri tunnelma Carolin läsnäollessa, mutta yllätyin silti muutoksesta ! Koko talo koristeltiin joulua varten, musiikki soi ja pöydän ääressä istuikin kolmen hengen sijaan neljä. Maudin esimerkin huomioiden jääkaappi on myös koko ajan täynnä. Mut on nyt virallisesti otettu perheeseen: mulle opetettiin resepti jolla tehään maailman parhaita brownieseja. Carol lähtee jo viikon päästä takaisin Jenkkeihin ja palaa tänne taas kesäkuussa ennen mun lähtöä..

ravintolassa Carolin saavuttua

Osallistuin myös tän meiän alueen välisiin maastojuoksukisoihin, eli sain juosta sen saman 3,3km matkan kolmannen kerran..tällä kertaa ei kuitenkaan varsinaisesti ollu yksilösuoritus, vaan juoksin kuuden muun mun lukiossa olevan tytön kanssa joukkueena. Sijotuttiin kaiken kaikkiaan yhdessä niin hyvin, että mennään koko Ranskan välisiin kisoihin !! Mä en kyllä pääse juoksemaan sinne, olin nimittäin meiän joukkueen vika (heh) ja sinne kisoihin on vaan viis paikkaa..mut ei se mitään, sain silti kultamitalin, joka on kiva matkamuisto ;)

taas mentiin !

tollanen pokaaliki saatiin

Leivoin suklaacookieseja mun luokalle joululahjaks ja sain aplodit ku jaoin niitä :D Meil oli supervaikee matikan koe josta en tajunnu mitään (en kyllä kauheesti jaksanu lukeakaan..), näin vaihtarikavereita ja host-isä ja Carol järjesti retken vuorille, eli pääsin ihailemaan huikeita näköaloja ja rämpimään lumessa !

oli parempia ku miltä näytti vaikka itse sanonkin

näkymiä huipulta

eskimoilua uuden talvitakin kanssa

Viime viikon olin host-äidillä, ja jouluaatto vietettiin hänen parhaalla kaverillaan. Ollaan nähty paljon mun host-veljeä Baptistea ja hänen tyttöystäväänsä Leanaa, he oli meiän kanssa myös jouluaattona. Kaiken kaikkiaan mun joulu oli hyvin erilainen tänä vuonna, mun ilme tais vähän venähtää kun sain eteeni joulupöydässä hummeria (joka oli kyllä poikkeuksellista myös ranskalaisille). Jo pelkästään se että jouluna olin itse vieras oli outoa, koska Suomessa suku kokoontuu jouluisin aina meille. Mutta joulu ranskalaisittain oli oikeen kiva ! Ollaan kyllä syöty ihan liikaa..

host-äidin ottama kuva jouluaattona :)

ranskalainen rapu

Lisäks ollaan oltu pari kertaa leffassa, oon nyt nähny Hobitin kakkososan, joka oli tietty dubattu ranskaksi. Onneks oon lukenu sen kirjan, muuten oisin pudonnu kyydistä varmaan ekan repliikin jälkeen. Tässä kuussa luin yhden kirjan sekä ranskaksi että suomeksi, ja kaveri lainas mulle Nälkäpelin ykkösosan ranskaksi. Alotettu on, katotaan pääsenkö koskaan loppuun asti. Sit kävin kampaajalla ja värjäsin hiukset jopa erittäin onnistuneesti ! Mentiin takas vähän tummempaan sävyyn, jonka ne ihanat maanantaiaamut uima-altaassa huuhto pois. Ite huomaan eron, se on pääasia.

Neljäs kuukausi Ranskassa ja vuosi 2013 on nyt ohi, saa nähdä mitä ensi vuosi tuo tullessaan !

2014 please be awesome

Joulumieltä etsimässä

Tänään heräsin kovaan tuuleen. Makasin sängyssä mun huoneessa talon ylimmässä kerroksessa ja pelkäsin että kattotiilet lähtis lentoon mun yläpuolelta, siltä ainakin kuulosti. Näkymä ikkunasta paljasti, että vain taivas oli valkoinen, lumesta ei ollut tietoakaan. Ei kyllä ollut mun joulumielestäkään :D

Ne vaihtarit, joiden kanssa oon puhunut asiasta, on sanonu ettei joulu oikeen tunnu joululta tällä kertaa. Oon samaa mieltä, eikä mun tee mieli ajatella asiaa sen enempää, yritän pitää joulun vaan päivänä muiden joukossa. Sitä sanotaan, että just joulu ois vaikeeta aikaa vaihtarille, että sillon koti-ikävä iskis pahasti. Mut sellastahan se on joka päivä, muistot rakkaista ihmisistä saattaa alkaa välähdellä mielessä kun esim. kuuntelee jotain tiettyä biisiä. Joulu eroaa arjesta vaan siten että se on sitä yhdessäolon aikaa, jollon munkin perheellä on tietyt, samanlaisena vuodesta toiseen toistuvat perinteet, joita rakastan, ja se saa ikävöimään enemmän. Mut ens vuonna saan taas sen perinteisen suomalaisen joulun, tänä vuonna sitä on kiva juhlistaa yhdessä mun ranskalaisen perheen kanssa. Luvassa on monen monituista joulupäivällistä, taidan joutua dieetille ens vuoden alusta.

host-isän kuusi

ja host-äidin kuusi !

 Hyvää joulua ja onnellista uutta vuotta kaikille ! :)

All the little lights

Mä oon ottanu yheksi tän vaihtovuoden tavotteeksi yrittää tehä mahollimman paljon asioita, joita en oo ennen tehnyt tai joita en Suomessa pystyisi tekemään. Siihen tarjoutui tilaisuus viime viikonloppuna !

Lyonissa nimittäin vietetään joka vuosi sellasta neljä päivää kestävää valofestivaalia, jonka nimi on La fête des Lumières (Valojen juhla). Juhlan alkuperäinen tarkoitus on kunnioittaa Neitsyt Mariaa, joka paransi Lyonin rutosta keskiajalla, ja alunperin tää oli ihan Lyonin oma juttu: koko kaupunki oli valaistu kynttilöin joita ihmiset laittoivat ikkunoihin 8. joulukuuta. Viimesen vuosikymmenen aikana tästä on kuitenki tullut maailmanlaajuinen tapahtuma, ja joka vuosi Lyoniin tulee neljän päivän aikana n. 3-4 miljoonaa turistia ihailemaan erilaisia valotaideteoksia. Mä olin tänä vuonna yksi niistä neljästä miljoonasta !

Eli viime lauantaiaamuna otin suunnaksi Lyonin. Juna oli yllättäen 40 minuuttia myöhässä..kerroin tästä host-isälle ja heti tuli soitto perään että älä vaan lähde asemalta minnekään, koska se on huonoa aluetta..no sit juna oli saapuessaan niin täynnä että jouduin seisomaan (tosin ykkösluokan) käytävällä koko matkan kylki kyljessä toisten epäonnekkaiden kanssa. Onneks en kärsi matkapahoivoinnista :D Tää kaikki otti vähän päähän mutta fiilis parani kun pääsin perille, sain ostettua sen mun kaipaaman talvitakin ja tapasin Linnean :)

tää oli täyttä sattumaa Olivia ;)

Part Dieun ostoskeskuksesta

Mentiin siitä sitten Linnealle valmistautumaan iltaan, ja pian lähdettiin Linnean host-vanhempien kanssa keskustaan paikan päälle. Ilman heitä illasta ei ois tullu mitään, pitää olla lyonilainen että osaa mennä oikeisiin paikkoihin tossa tapahtumassa ! Käveltiin ihan reipas lenkki sen neljän viiden tunnin aikana, joka vietettiin ihaillen erilaisia valonäytöksiä ja erilaisin teemoin valaistuja katuja ja rakennuksia. Oli ihan uskomatonta, kaikki se mitä nähtiin korvas moninkertasesti pienen kivun jaloissa.Tästä pääsee Linnean postaukseen kyseisestä viikonlopusta, siellä lisää kuvia :)

Käytiin myös Lyonin joulumarkkinoilla, siellä oli varmaan sata pientä kojua joista pystyi ostamaan melkeen mitä vaan maan ja taivaan välillä..mulle tarttui illan aikana mukaan kuitenkin vaan lasillinen kuumaa viiniä, joka ei loppujen lopuksi maistunutkaan ihan samalta kuin glögi.

Olin kuullu useemmaltakin eri ihmiseltä että viikonloppuna Lyonissa tulisi olemaan ihan järkyttävä tungos, mutta sen tajus parhaiten vasta sitten kun tultiin sinne keskustaan ja alettiin kahlaamaan eteenpäin kaikkien muiden seassa. Useemmankin kerran luulin jääneeni porukasta ja jouduin etsimään tuttuja hahmoja ihmisten joukosta :D

saa jonkinlaisen käsityksen siitä ihmismäärästä..sekaan vaan !

Jäin Linnealle yöksi, ja sunnuntaina oli sitten tarkotus käydä kahvilla sen mun host-veljen tyttöystävän Leanan kanssa ennenku otin junan takasinpäin, mutta matkaan tuli pari mutkaa..oltiin nimittäin katottu bussiaikataulua väärin Linnean kanssa (moneskohan kerta ku mulle käy niin). Kun bussi saapui, todettiin ettei se olekaan se jolla pääsen suoraan ostoskeskukselle, jossa oli tarkotus tapaa Leana, ja pienen säädön jälkeen päädyin kuitenkin ottamaan sen bussin (.."tämä ei ole mikään taksi neitiseni"..). Stressitason käyrään tuli tosiaan pieni piikki kun kuulin Linnean huikkaavan poskisuudelmien jälkeen että mun täytyy vaihtaa bussia tai jotain. Puhelimessa selvitettyjen reittiohjeiden ja parin ohikulkijan neuvojen avulla päädyin keskustan metroaseman kautta sinne ostarille. Metron vaihtaminen oli ihan järkyttävää ihmismäärän takia..ku olin vaihtamassa metroa nii jäin ekalla yrittämällä vaunun ulkopuolelle, mä ja muutamat muut ei vaan yksinkertasesti mahduttu kyytiin. Parille onnettomalle kävi niin että laukku tai takki jäi oven väliin, mutta hätääntyneen riuhtomisen ansiosta näistäkin selvittiin. Seuraavaa metroa odottaessa olin päättänyt että tällä kertaa en jää ulkopuolelle ja kyynerpäätaktiikalla pääsin metroon. Olin tyytyväinen itteeni niin kauan kunnes tajusin että munhan pitäis päästä uloskin..tässä vaiheessa oli jo varmaa, että myöhästyisin junasta. Ostoskeskukselle päästyäni ja Leanan löydettyäni olin jo ihan puhki kaikesta juoksemisesta ja tönimisestä, mutta Starbucksin latte elvytti mut ja pian pitikin jo kiiruhtaa asemalle. Pääsin oikeaan junaan, host-isä haki mut asemalta ja kotiin päästyäni huokaisin helpotuksesta. Loppu hyvin kaikki hyvin :)